Hellurei ja hellät tunteet! Tällä kertaa täällä puhuu Petrin sijasta Anssi, yksi maailmanympärysmatkan ritareista. Sain kunniatehtävän valoittaa tänne blogiin hieman tarkempaa kuvausta retkikunnastamme. Petri on kirjoittanut loistavia tarinoita matkastamme ja nyt on minun vuoro raottaa verhoa henkilöhahmojen edestä.

Tiuku näyttää tällä hetkellä 20.45 ja paikka on Christchurch, Uusi Seelanti. Ja vielä tarkemmin lentokenttä. Tästä kun nopeasti vilkaisen ympärilleni, retkikuntamme on hyvin rennossa muodostelmassa pienessä sohvanurkkauksessa.

Taustatiedoksi siis sen verran, että kaikki olemme opiskelleet ja työskennelleet samassa yrityksessä viimeiset 3,5 vuotta ja tämä reissu on ikäänkuin yhteinen palkinto ja päämäärä koko porukalle. Noiden vuosien aikana ollaan porukalla nähty ylä- ja alamäet ja monet riidat ollaan riidelty. Aina niistä ollaan selvitty ja vahvistettu ystävyyttämme entisestään. Aika mahtavaa siis katsellaa maailmaa tällä porukalla.

Mutta ketä meitä olikaan?
(Yksi puuttuu yllä olevasta kuvasta, yllättäen hän on kameran takana…)

Aleksi Havu

Aloitetaan lähimpänä minua olevasta henkilöstä. Hänen nimensä on Aleksi Havu. Kansankielellä ” Lullu ”. Aleksi on mallinmitoissa oleva nuori mies, joka on erikoistunut valo- ja videokuvaukseen. Ammattimaiseen sellaiseen. Ison miehen isossa rinkassa kulkee iso määrä isolla rahalla ostettua kalustoa ja ikimuistoiset reissumuistot ovat taattuja. Lentojen ja monien muiden käytännönjuttujen järjestely on ollut Aleksin vastuulla ja vastuu on kannettu esimerkillisesti. Aleksin ehdoton erikoiskyky on lettujen valmistus!

Aleksin suusta kuultua: Voi morjens, miten siistii.

Jarkko Tuominen

Hieman kauempana sohvalla rötköttää Jarkko Tuominen. Jarkko on porukkamme vanhin ja viisain. Villähde tuottaa maailmalle pelkästään suuria persoonia ja Jarkko on yksi heistä. Viimeistään reissussa ylähuulelle majoittuneet viikset, jotka tällä näyttävät LP- levyn puhdistusharjalta, vahvistavat tämän. Jarkko tykkää myöskin kuvaamisesta. Panostaen hieman enemmän määrään kuin laatuun. Jarkko on iloinen veijari, jonka talentti lienee äärimmäisen aggressiivinen tukan kasvu. Luottoäijä. Kaikinpuolin.

Jarkon suusta kuultua:
Thank you, Thank you, Thank you, Far too kind

Taru Eskelinen

Taru Eskelinen, tai kansainvälisemmin Tara, on toinen retkikuntamme leideistä. Olen varma, että moni paikka jäätyy ennen Tarua. Pirtsakka ja superiloinen pakkaus, joka on ehkä meistä reissaajista kokenein kansainvälisellä maaperällä. Tarussa yhdistyy sotilaallisuus ja estetiikka sellaisella teholla, että me poijjat on oltu välillä ihmeissämme. Loistavat unenlahjat, etenkin automatkojen aikana, ovat auttaneet monen pitkän automatkan aikana. Toivottavasti ei ole nukkunut onnensa ohi…

Tarun suusta kuultua: Nyt piti ostaa kunnon tyttöjen lehti

Jarna Kaplas

Jarna Kaplas. Tyttö numero 2. Jarna on Pieksamäen ja nykyään myös Rautalammin kantavia voimia, on myös ottanut ohjia täällä reissunpäällä. Aina tilanteen niin vaatiessa. Jarna on paritanssien harrastaja ellei jopa ammattilainen ja pari viikkoa sitten löytyi vihdoin ravintola, jossa salsasedät kiljuivat riemusta kun Jarna hurmasi tanssitaidoillaan. Sambarumbabueno! Sopeutuvainen leidi olosuhteeseen kuin olosuhteeseen.

Jarnan suusta kuultua: Tommosen mää haluan!

Petri Virta

Blogin isäntä, Petri Virta on mies paikallaan. Tai missä muuallakaan sitä voi olla kuin sillä paikalla millä on? Noh, joka tapauksessa…Pete on pitkänlinjan yrittäjä, enkä tarkoita pitkällä linjalla mitään bussia. Jäbä on ottanut vastuuta matkakohteiden ennakkosuunnittelussa ja monet huikeat paikat ovat olisivat varmasti jääneet näkemättä, jos tätä vainukoiraa ei olisi ollut mukana. Suomiräpin ja maalaisjärjen suurkuluttajan, sanoisin. Tavaroita katoaa, mutta kadotkoon!

Peten suusta kuultua:Jäi muuten uimashortsien taskuun passi, luottokortti ja rapiat 100 dollaria..

Janne Weander

Janne, miesten ja naisten kesken Jonne, on nykyään Tampesterin miehiä. Herran reissuun lähtö oli vaakalaudalla viimemetreille asti, mutta onneksi mies saatiin matkaan. Janne on historioitsija ja elämänfilosofi henkeen ja vereen ja matkan aikana on kuultu kaikenlaisia mukavia pikku faktoja. Kaikki Jannen tuntevat tietävät, että mies on aina askeleen edellä. Myös itseään. Ja omaa legendaarisen kovat verbaaliset kyvyt.

Jannen suusta kuultua: Tuskinpa tänne Vegasiin iha heti ollaan uudestaan tulossa.

Anssi Pietiläinen

Sitten olen minä. Anssi Pietiläinen. Vuoden Mies. Niinkuin kaikki tietää, itsestä on aina mukavaa ja helppoa kirjoittaa. Mutta joo, meikä on yrittänyt olla tarkkana kuin kettumetällä koska olen varsin kokematon matkailija. Pari euroopan maata ja Viipurin tori ei vielä pysty näyttämään ihan kaikkea. Olen nauttinut huipputyyppien seurasta ja yrittänyt pitää yleisilmapiiriä kevyenä. Välillä olen onnistunut.

Anssin ( eli minun ) suusta kuultua: Subway

Epilogi

Jokainen voi omalla tavallaan tulkita näitä henkilökuvauksia. Ne voi ottaa huumorilla, vakavasti tai ihan miten vaan. Lukiossa äidinkielen opettajani luonnehti kirjoitustyyliäni turisemiseksi, ehkä tämä oli juuri sitä. Maassa maan ja kuussa kuun tavalla.

Mahtavaa olla maailmalla mahtavalla kokoonpanolla!

– Anssi3000 –