Halki pohjois-saaren

Eka viikko takana Uudessa-Seelannissa. Kuten aiemminkin kerroin aluksi olimme pari päivää Aucklandissa, sitten saimme allemme kokeneet reissaajat nimittäin Subaru Legacyn ja Nissan Sunnyn. Nämä jo vähän elämää ja kilometrejä nähneet vehkeet ei ihan samalla tavalla säväyttäneet, kun jenkkien uutuuttaan hohkaneet maasturit, mutta matka taittuu mainiosti vaikka väärällä puolella tietä ajetaankin. Subarussa ei muuten sitten ole bensavaloa, ihan vaan tiedoksi..

Reittimme on kulkenut seuraavasti Auckland – Rotorua – Taupo – Wanganui – Wellington. Nyt olemme Wellingtonissa, maan pääkaupungissa, aivan pohjois-saaren eteläkärjessä. Mutkaisia teitä on mukava ajella, kun maisemat vaihtuvat jatkuvasti. Kaikkein parhaiten maisemia voi muistelle Taru Sormusten Herrasta leffoista, sillä leffatrilogian maisemat todella ovat täällä olemassa.

Seuraavassa kerrottu vähän tarkemmin paikoista joissa kävimme, kovimmista jutuista kirjoitan erikseen omat postauksensa, jotta voi liekittää enemmän.

Rotorua

Aucklandista hilppasimme pitkin länsirannikkoa ensin katsomaan Waitomo Caveseja, eli luonnonluolia, joissa asustelee paljon kiiltomatoja. Matkaa Aucklandista Rotorualle olisi suoraan ollut 235km, mutta tämä lenkkimme teki noin 100 kilsaa lisää.

Rotoruaan saavuimme alkuillasta. Ensimmäisenä huomion kiinnitti joka puolella maastosta nousevat näyttävät höyrypatsaat sekä joka puolella leijaileva erikoinen haju, josta tuli mieleen lähinnä joku mädäntynyt ruoka.. Molemmat ovat seurausta vulkaanisesta maaperästä. Ilmassa on koko ajan rikkiä ja kaikkea muuta sellaista, joka saikin esimerkiksi Tarulla astmaoireet puhkeamaan pintaan voimakkaammin kuin vuosiin.

Menimme ensin syömään ja sitten etsimään majoitusta, kello alkoi olla yhdeksän. Emme olleet tienneet, että toisin kuin yleensä täällä hostellien respat menevät kiinni illalla ysiltä tai kympiltä. Kun oli muutama paikka kierretty niin tajuttiin, että tässä ei nyt hirveästi voi valkata, jos meinataan johonkin yöksi päästä ja otettiin loppujen lopuksi pariksi yöksi oma dormi Cactus Jack hostellista. Mexikaani henkinen hostelli oli kaikin puolin leppoisa mesta, vähän vanhahtava, mutta toisaalta hostellissa vaikutti olevan remppa menossa. Huoneet maksoi 25NZD per lärvi. Hostellin erikoisuus oli äkäinen siivooja, joka aamulla 10-11 aikaan siivosi keittiötä eikä sinne ollut silloin asiaa edes muulla henkilökunnalla. Toisena aamuna me nätisti odottelimme check outin jälkeen tunnin verran, että saatiin eväämme keittiöstä, mihinkäpä tässä niin kiire..

Rotorua on melko pieni kaupunki, josta löytyy hurjasti kaikenlaista aktiviteettia tehtäväksi. On benjiä, laskuvarjohyppyä, koskenlaskua ja vaikka mitä. Rotorualla parasta oli kuumat lähteet, joissa vesi on todella noin 40 asteista. Monet paikoista on pääsymaksullisia, mutta hostellimme jäbä neuvoi meille yhden ilmaisen tosi siistin mestan nimeltään Kerosene Creek.
Rotorualla kävimme myös laskemassa koskea porukalla, suurin vesiputous matkalla oli 7 metriä.

Taupo

Parin yön jälkeen nokka käännettiin kohti Taupoa, johon oli matkaa noin 80 km. Taupo oli ainakin mun mielestä kivempi ja pienempi paikka kuin Rotorua. Leppoisa. Taupon kaupunki sijaitsee Taupo-järven rannalla, joka on aikanaan syntynyt tuohon tulivuoren purkauksen myötä. Laatuaan Taupo-järvi on tiettävästi maailman suurin kraaterijärvi.

Rotoruasta päin tullessa tienvarresta kannattaa poiketa Huka falls-vesiputouksille katsomaan miten vesi tekee työtään.

Kaupungin infokeskuksen vieressä oli kiva puisto, mihinkä tietenkin iltakävelyllä käydessä mentiin testaamaan kaikki lasten kiipeilyvehkeet ja kieputtimet. Lapsi on kuulema terve kun se leikkii..

Taupon ja Rotoruan tarjonta aktiviteettien suhteen on varmaan aika saman tyyppinen. Muutenkin jotenkin hankala tehdä suurta eroa näiden mestojen välille, vaikka ne melko erilaisia ovatkin. Suosittelen käymään molemmissa.

Taupossakin majoituksen kanssa meinasi olla ongelmia siksi, että monet paikat olivat täynnä. Tilaa löytyi kuitenkin Blackcurrant Backpackersista, missä oli siis niinkin mieletöntä luksusta kuin irralliset sängyt jokaiselle (ei siis kerrossänkyjä). Yö taisi maksaa about 27 NZD, eli varsin kohtuullinen. Respaa hoitanut jäbä oli tosi mukava ja hyperaktiivinen, ainakin ADHD ellei jopa FullHD.

Maanantai oli koko maassa joku yleinen vapaapäivä, joten sunnuntai-iltana päätimme käydä ottamassa Taupon yön totaaliseen hallintaamme poikaporukalla. Paljon oli paikallista väkeä liikkeellä ja hiki päässä teknottiin tappiin asti.

Wanganui

Tauposta noin sadan kilsan päässä sijaitsee Tongariro National Park, kansallispuisto joka on monesti rankattu maailman upeimpien vaellusmaastojen kärkipäähän. Parin kymmenen kilsan lenkkiin sisältyy nousua noin kilometrin verran. Reitin keskivaiheille asettuva huippu nousee noin 1900 metriin. Meillä meni rykäsyyn 7 tuntia, eli ihan kelpo lenkki.

Tongarirosta päätimme jatkaa 130 km matkan verran yöksi länsirannikolle Wanganuin kaupunkiin. Wanganui vaikutti kovin pieneltä kaupungilta, hostellejakaan ei kovin montaa löydetty. Onneksi taas kerran oli varattu etukäteen majoitus.. Wanganui valikoitiin kohteeksi ihan vaan puhtaasti katsomalla karttaa mikä kaupunki olisi reitin kannalta optimaalinen. Täällä nukuimme yön ja jatkoimme matkaa, kaupunkiin tutustuttiin keskustassa juotujen aamukahvien verran. Kaupungin keskellä virtasi satakunta metriä leveä joki ja Anssi ainakin ihastui paikkaan tosissaan. Hänen mukaansa mesta oli vähän niinkuin Turku, mutta turkulaisista ei ole niin isoa riesaa..

Wellington

Wanganuista Wellingtoniin ajelimme länsireunaa pitkin parisataa kilometriä leppoisaan tahtiin. Kylläpä vain tähänkin matkaan silti vierähti joku nelisen tuntia parilla pysähdyksellä. Pienellä huoltoasemalla kun oltiin tankkaamassa sattui kassajonoon pari tyttöä, ketkä nukkuivat Fijillä meidän kanssa samassa dormissa, heh.

Täällä tapasimme tiimikaverimme Jussin ja Susannan. Pariskunta päätti lähteä kiertämään reissunsa kahdestaan, kun heidän haluamansa kohteet poikkesivat niin paljon muun jengin ajatuksista. Hyvä niin, sillä unelmien matkallaanhan tässä jokaisen on tarkoitus ollakin.:) Tiesimme olevamme samaan aikaan kaupungissa, mutta aivan sattumalta päädyimme samaan hostelliin, Cambridge hotel & hostellin tuossa halvemmassa osiossa. Hieman kyistä on se, että laitoksen lähimaillakaan ei ole ilmaisia parkkipaikkoja, ihanaa kun on kaksi autoa mukana..

Jussin ja Sussun kanssa oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ihan huolella BBQ-lautasten äärellä. Kuulla mitä he ovat tehneet ja missä käyneet sekä myös kertoa omia kommelluksia matkan varrelta. Tätä voisi sanoa tämmöisen aloittelevan reissaajan vertaistueksi. Toivottavasti nähtäs vielä uudestaan Sydneyssä.

Wellingtonissa tarkastamisen arvoinen mesta on ehdottomasti museo, jossa on mielenkiintoisia näyttelyjä Uuden-Seelannin luonnosta ja historiasta mm. Maori-kulttuurista. Mikäli kasvit yhtään kiinnostaa kannattaa ajaa raitiovaunulla ylös mäen päälle ja kävellä sieltä alas puutarhojen ja Lady Norwoodin ruusutarhan läpi.

Sitten illalla kuuden aikaan täräytämme lautalla (joka on muuten pirun kallis. Kahden auton kanssa ylitys tulee maksamaan meille noin 90 NZD per berberi) etelä-saarelle, Pictoniin.