Päiväreissu Balin ytimeen

Kun saavuimme takaisin Gilin saarilta napattiin satamasta kyyti seuraavaan kohteeseen aika randomilla. Kohde oli Sanur, merenrantakaupunki, joka on etenkin iäkkäämpien matkailijoiden suosiossa. Paikasta löytyykin paljon myös hienoja hotelleja, mitä ei ihan joka paikasta täällä todellakaan löydy.

Kun etsimme majoituspaikkaa päädyimme biitsillä juttelemaan yhden paikallisen jäpölssin kanssa. Tästä jäbästä tuli meidän luottomiehemme Sanurissa. Hän hoiti meille majoituksen veljensä luota, vesijetit vuokralle seuraavana päivänä ja kolmantena päivänä reissun ympäri itäistä ja keskistä Balia. Saimme nämä kohtuulliseen hintaan, emme mihinkään polkuhintaan sillä pitäähän hänenkin leipänsä tienata provikoillaan.

Balin homestayt – oo ku kotonas

Balilla yleisiä on niin sanotut ”homestayt”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että perheellä on pari taloa samassa pihapiirissä, joista toista vuokrataan sitten turisteille. Joissain tapauksissa homestay voi tarkoittaa myös huonetta perheen omassa talossa. Me tosiaan asuimme aiemmin mainitun jäbän veljen luona homestayssa. Tällä kertaa kyseessä oli ihan täysikokoinen talo parilla makuuhuoneella. Maksoimme siitä yhteensä noin 35€ per yö. Tässä takana oli semmoinen kuvio, että talon omisti belgialainen pariskunta. Pariskunta käyttää taloaan 1,5kk vuodessa ja muun ajan paikalla asuva ukkeli pitää huolta talosta ja saa vuokrata sitä turisteille.

Homestayssa hyvää on esimerkiksi se, että talonväki pitää jatkuvasti kämppää ja tavaroitasi silmällä. Asuimme homestayssa myöhemmin myös Kutalla ja molemmilla kerroilla jäi erittäin hyvä fiilis. Molemmat oli siistejä ja aika hyväkuntoisia sekä perheet lapsineen ja eläimineen oli oikein mukavia.

Maaseutua auton ikkunasta

Pari yötä Sanurissa oltuamme hyppäsimme luottoäijämme meille hommaaman kuskin kyytiin, hän lähti myös itse mukaan seuramieheksi kun ystävällisesti pyysimme. Maksoimme koko päivän reissusta noin 40€. Yleensä auto+kuski päiväksi maksaa täällä noin 400 000 – 500 000 rupiaa.

Batubulanissa kävimme ihmettelemässä paikallisten käsityöläisten osaamista hopeakorujen ja puuesineiden valmistamisessa. Pakko sanoa, että ei voi kun hämmästellä sitä tarkkuutta ja taitoa millä he töitään tekevät. Kun katseli miten täti asensi kärpäsenjätöksen kokoisia koristepalluroita hopeakorun päälle ei sitä voinut kun arvostaa. Puusta tehdyt esineet olivat, jos suinkin mahdollista, vieläkin ällistyttävämpiä. Osa esimerkiksi ihmistä esittävistä veistoksista oli ehkä jopa liian yksityiskohtaisia… Tarttuipa meille myös pieniä ostoksia mukaan näistä työpajamyymälöistä.

Ajelimme pitkin maaseudun pikkuteitä ja auton ikkunasta näimme paljon riisipeltoja sekä vähän myös sitä miltä paikallisten elämä näyttää turistikeskusten ulkopuolelta. Lyhyesti ja ytimekkäästi jos kuvailee, niin se näytti hyvin köyhältä. Lounasta söimme melko lähellä saaren pohjois-laitaa horisontissa siintävää tulivuorta katsellen. Näin sadekaudella tulivuorelle ei pääse kiipeämään maanvyöryriskin takia.

Serkkuja moikkaamassa

Paluumatkalla pyörähdimme Ubudissa, joka on aika keskellä saarta. Ubudia pidetään jonkinlaisena kulttuurin keskuksena Balilla. Varsin eläväiseltä ja mukavalta kaupunki näytti. Tällä kertaa me tyydyimme Ubudissa vain moikkaamaan serkkupoikia. Menimme nimittäin ”Monkey forestiin” eli apinoiden asuttamaan metsään ja temppeliin. Melkoisia vekkuleitahan ne on. Jotain niin alkukantaista pienissäkin apinoissa on, että niihin suhtautuu pienellä varauksella. Etenkin kun nämä peijakkaat ovat oppineet niin ahneiksi, että tulevat aika röyhkeästi hakemaan jos huomaavat sinulla olevan jotain evästä. Monkeyforestin pääsymaksu oli jotain euron verran.

Monkey forestin jälkeen matkalle sattui vielä suurehko hindutemppeli.
Koska emme ole hinduja meidän piti kietaista sarong-huivi ikäänkuin hameeksi ennen kuin saimme astua temppeliin. En ihan tarkkaan ymmärtänyt minkä takia, mutta se oikeastaan toi vaan lisää fiilistä. Kun otettiin kuvia temppelissä innostuttiin jopa vähän hassuttelemaan, mutta varmistimme kyllä paikallisoppaaltamme, että onhan se ok ettei vaan loukata heidän uskontoaan..

Maailman parasta kahvia

Yksi mielenkiintoisimpia pysähdyksiä päivän aikana oli kahvitauko paikassa missä valmistetaan maailman parasta kahvia. Kaikki paikan kahvipavut kerätään villinä kasvavista kasveista läheisestä viidakosta ja paahdetaan ihan käsipelissä. Paikan tienoilla kasvoi muitakin hauskoja kasveja, kuten esimerkiksi kaakaota.

Paikan ylpeys oli maailman parhaaksi tituleerattu kahvi, Kopi Luwak – luwakkikahvi. Se oli ihan p*rseestä, kirjaimellisesti. Nimittäin kahvin erikoisuus on se, että tietty opossumilaji syö punaisia kahvipapuja, mutta sen ruuansulatus ei pysty rikkomaan niitä. Vatsahapot kuitenkin pilkkovat kahvin entsyymejä antaen sille harvinaisen pehmeä maun. Pavut siis poimitaan elukan jätöksistä, putsataan, paahdetaan ja isketään pannuun. Tavara on euroopassa ihan kohtuuttoman kallista ja täälläkin varsin arvokasta. Kahvi oli erinomaisen hyvää ja pehmeän makuista.

Kopi Luwakista maksoimme noin 5€ per lärvi, mutta saimme siinä sivussa maistella ilmaiseksi useampaa muuta paikallista kahvi- ja teelaatua. Paikallinen kahvi tai kopii, kuten paikalliset sanovat on minun mielestä kaiken kaikkiaan ihan hyvää.

Reissulta emme palanneetkaan lähtöpisteeseen Sanuriin vaan menimme Kutalle, joka on yksi suosituinpia kohteita Balilla. Ilta alkoi jo hämärtyä kun saavuimme, joten oli mukava kun paikallisoppaamme auttoi meitä löytämään hyvän ja kohtuuhintaisen majoituksen Poppies Lane 2:lta. Siinä viihdyimmekin sitten siihen asti kunnes pojat ottivat reput selkäänsä ja katosivat läheisen lentokentän uumeniin.