Go big or go home

Tuon otsikon sloganin bongasin AJ Hackettin benjikaupan T-paidasta. Se on oikeastaan ollut mottomme tämän reissun aikana. Kerta nyt ollaan isolle reissulle lähdetty niin mennään sitten oikeesti isosti.

Viime perjantaina vuorossa oli bungy ja swingi, eli jättikeinu. Maailman suurimpia kummatkin, tietenkin.

Benjin alkulähteellä

20120229-184742.jpg

Oltiin otettu sen verran selvää, että Uuden-Seelannin parhaat benjipaikat on täällä Queenstownissa. Siksi ei suuremmin olla mestoja etsiskelty aiemmissa paikoissa. Niin ja onhan Queenstown vähän niinkuin koko homman alku ja juuri, sillä vuonna 1988 AJ Hackett aloitti ensimmäisenä yrityksenä maailmassa kaupalliset benjit juurikin täällä samassa kaupungissa.

Wanakassa sattui hostellimme kellaribaarissa olemaan AJ Hackettin “horizontal bungy” kisa, missä toisen parista piti juosta tiskille hakemaan tuoppia benjiköysi vastuksenaan ja toisen kumota tuoppi. Jarkko (parinaan ruotsalainen Karoline) tietysti näytti mallia ja voitti koko skaban. Palkintona oli lahjakortti Nevis Bungyyn eli tienoon suurimpaan linkoon, joten valintamme tähän hullutukseen oli aika selvä.

Kun Queenstownissa painelimme tiedustelemaan tarkempia speksejä hypyistä niin tajusi homman olevan aika isollaan. Pelkästään AJ Hacketilla oli semmonen normaalin supermarketin kokoinen myymälä missä myytiin vain benjihyppyjä. Päätin ottaa kombon, jossa pääsen vetäisemään sekä Nevis Bungyn että Nevis Swingin. Nämä kaksi olivat vaihtoehdoista isoimmat mutta myös ylivoimaisesti kalleimmat. Lystille hintaa tuli 375NZD ja kuvat tai video siihen päälle olisi ollut 45NZD.

Nevis bungy

Hyppypaikka oli rakennettu keskelle “ei mitään”. Ensin bussilla vuoren juurelle josta mentiin pienemmällä bussilla vuoren päälle hirmuisen kapeaa, jyrkkää ja mutkaista tietä. Syke alkoi nousta viimeistään tässä vaiheessa. Ei viimeisessä bussissa paljon läppä lentäny…

20120229-184710.jpg

Sitten vetästiin vielä puntarin kautta (paino tarvitaan sopivan vahvuisen köyden valitsemiseksi) ja siitä pukemaan valjaita päälle ennen kuin päästiin itse hyppypaikalle. Nevis Bungyn hyppyalusta on erikoinen, sillä se roikkuu kahden vuoren huippujen väliin viritettyjen vaijerien varassa. Keskellä vaijereita kelluvalle hyppyalustalle mennään avointa gondolihissiä muistuttavalla korilla.

Jarkko, Aleksi ja minä otettiin bungyt. Allekirjoittanut oli meidän porukasta viimeisenä ja kun katseli muiden hyppyjä edellä oli tunteet erittäin sekavat vaihdellen pelon, pakokauhun ja hirmuisen jännityksen välillä. Ei ihme sillä edessä olisi kohta 134 metriä ja 8,5 sekuntia vapaata pudotusta.

Vertailun vuoksi sanottakoon, että tämä bungy on sen verran suuri, että “second bounce” (eli pudotus sen jälkeen kun köysi on jo kerran vetäissyt sinut takaisin ylöspäin) on samaa kokoluokkaa kuin Queenstownin muut bungyt.

Itse hypyssä kaikki tapahtuu niin nopeasti. Istuin tuoliin, jossa köysi kiinnitettiin jalkaan ja saman tien olinkin jo laatikon reunalla alla pelkkää ilmaa. Paljon ilmaa ja jossain kaukana pieni puro. Siinä ei paljon kyselty enää aionko hypätä vai en, selän takaa vain kuului 3-2-1 ja sitten mentiin. Ilmalento kesti käsittämättömän kauan ja oli aivan uskomaton fiilis syöksyä täysillä kohti maata tietäen, että kyllä köyden pitäisi pelastaa menemästä liian lähelle. Ylöspäin vetäisy ei ollut niin raju kuin miltä se näyttää, mihinkään ei missää vaiheessa sattunut. Sen verran adrenaliinihöyryissä siinä on, että muistikuvat on itse hypystä aika katkonaisia.

20120229-192349.jpg

Hypyn jälkeen oli vielä hyvin aikaa tasata pulssia ja katsella maisemia kun minua hinattiin takaisin lähtöpaikalle. Makee mesta!

Nevis Swing

Jälkiruuaksi täräytettiin vielä kyydit maailman suurimmassa keinussa, Nevis Swingissä. Alkuun vapaata pudotusta 70 metriä, sitten 300 metrin mittaisella kaarella keinuttelua. Keinun narut oli tällä kertaa 120 metriset eli vähän järeämmät kun kotipihassa.

Tähän swingiin voi mennä melkein miten päin vaan. Jarkko meni pää alaspäin, Timo puolestaan istui normaalisti kuin myös minä ja Sisko, me tosin teimme tän tandemina eli istuttiin siinä nätisti vierekkäin kun kirkonpenkissä konsanaan. Kun vauhti vähän tasaantui niin siinä istuskellessa näki koko kanjonin mahtavasti.

20120229-191941.jpg

Swingikin oli tosi huikea, kokemuksena kuitenkin aika eri tyyppinen ku benji. Swingiin on ehkä hivenen helpompi mennä sillä siinä esimerkiksi vastuun laukaisusta voi siirtää sen laukaisijan harteille toisin kuin benjissä.

Benjihyppäämisestä

Sen verran voimakas kokemus hyppy oli, että kyllä sitä ollaan netistä jo katseltu sattuisiko matkan varrelle mitä muita mielenkiintoisia mahiksia samantyyppisiin vetoihin. Kyllähän niitä löytyy, mutta ei niistä sen enempää niin ei äiteiltä mene yöunet. Aivan varma olen ettei tuo jäänyt viimeiseksi hypykseni.

20120229-192040.jpgOnko benjihyppy vaarallinen? Tähän on helppo vastata: ei ole. AJ Hackett on hypyttänyt yli miljoona asiakasta ilman onnettomuuksia. Turvajärjestelyt on aika tiukat, välineille on määrätyt ehdottomat käyttöiät ja jätkät oli selvästi ammattilaisia. Ainahan poikkeuksien mahdollisuus on olemassa, mutta väittäisin automatkan hyppypaikalle olevan paljon vaarallisempi.

Onko hyppääminen pelottavaa? Minua ainakin pelotti ihan hirmuisesti. Kauheinta oli odotella omaa vuoroa.Kyllä siinä hetki piti keskittyä ennen kuin olin valmis lankulle.. Olen kuullut sanottavan, ettei rohkea ole se joka ei pelkää vaan se joka toimii pelosta huolimatta. Ota siis pelko hallintaan, kiipeä torniin ja anna mennä. Ihan mieletön fiilis, suosittelen!