Phi Phi – 8 vuotta tsunamin jälkeen

Tiistaina muiden oli aika lähteä koulun penkille keskiviikkoa varten, Jannella ei semmosta ongelmaa ollu joten paineltiin siitä sitten Phi Phille. Phi Phi on niin tunnettu sukesllusmesta, että ajatuksena oli painua pohjaan myös täällä. Noin 10 min saarelle saapumisesta suomalainen Tero Kempas huutelikin meidät sukellusresorttiinsa ja aika nopeesti oli päiväreissun paperit kirjotettu seuraavalle päivälle. Phi Phillähän on jännä homma, sukellusputiikeilla on avoin kartelli ja kaikkien reissut maksaa 2500 bahtia. Asiakkaan vastuulla on siis ottaa se paras mahdollinen paikka, joka tosiaan taitaa olla Teron isännöimä The Adventure Club Phi Phi. Jos Railaylla sukellettiin pitkähäntäveneestä ja syötiin jotain riisimössöä, nyt tilattiin ruuat listalta ja ajeltiin tuliterällä varta vasten sukeltamiseen tehdyllä, isohkolla paatilla. Kaikki kamat uusia ja paikallinen kätyri kantoi ne veneeseen jne. Sukelluspaikkana Phi Phi on maailmankuulu ja meille luvattiinkin heti kättelyssä haita ja kilpikonnia ja ties mitä. Loikka ekalle sukellukselle, minuutti vedessä ja Leopard Shark kurvaa pyörimään samaan pohjukkaan! Parimetrinen veijari. Tuli sitten ne kilpikonnatkin nähtyä ja enemmän vedenalaista elämää kuin millään muulla sukelluspaikalla tähän mennessä. Ohjaajalla oli vaikeuksia arvioida näkyvyyttä kun meressä oli niin älyttömästi fisua liikenteessä. Samassa sukellusryhmässä oli ruotsalainen lääkäri John, joka ansiokkaasti kuvaili GoProlla. Muutoin Phi Phillä aika lepposaa menoa, rannalla tulishow’t jyllää (hauskinta on katella kännisten turistien toilailuja tulikeppien kaa) ja halvat hinnat toimii. Vähän turistinen, mut oikein hauska paikka.

Jälleenrakennusta kahdeksan vuotta

Kahdeksan vuotta sitten kun kuuluisa Tapaninpäivän tsunami iski vetäisi se koko Phi Phin aivan maantasalle. Saari on sen mallinen että molemmissa päissä on korkeat vuoret ja niiden väliin jää alava alue missä on käytännössä kaikki asutus ja muu elämä. Tsunamiaalto lähestyi saarta juuri toisen pään takaa, halkesi vuoresta ja iski keskustaan ikäänkuin kahdesta suunnasta vetäisten tuplasti alueen yli. Käytännössä mahdollisuudet selvitä oli samaa luokkaa kuin lotossa voittaminen. Aiemmin mainitsemani suomalainen paikallinen Tero oli muuttanut Phi Phille muutama kuukausi ennen tsunamia. Hän ehti siis nähdä vehreän ja viimeisen päälle kuntoon laitetun Phi Phin. Aallon iskiessä hän sattui olemaan saarella, mutta vielä kotonaan joka sattui olemaan vuorilla. Heidän diveshopinsa on aivan keskellä Phi Phitä, sellaisessa paikassa että sieltä tuskin olisi elossa selvinnyt. Etenkin kun Tero kertoi, että veden pinta jäi aaltojen jälkeenkin talon kattojen korkeudelle ennen kuin sitten hiljalleen laski. Kun näki kuvia totaalisesti tuhoutuneesta paratiisisaaresta, niin täytyy kyllä myöntää että aika hiljaiseksi veti. Kuitenkin se yhteishenki ja usko, jolla Phi Phi oli saatu taas alle kymmenessä vuodessa eloon oli uskoa antava.

Hauska oli käydä ja toivon palaavani tänne vielä joskus. Torstaina piti kuitenkin suunnata takaisin Phuketiin pakolliselle thaikielen tunnille, sinne nyt ei lautalla täräytä onneksi kuin vajaan pari tunteroista.