Muualle oltiin menossa, Samuille päädyttiin

Pyörähdettiin takasin Phuketissa kun Janne kävi hoitamassa yhden luennon alta pois. Mun lomaa oli vielä yks viikonloppu jäljellä, joten johonkin ajateltiin livistää. Pikasella torstai-illan googletuksella valittiin Khanom, Thaimaan itärannikolla oleva rauhallinen paratiisi. Perjantai-aamuna ajeltiin skodella bussiasemalle ja koitettiin ostaa bussiliput Suratthaniin, josta nettitietojen mukaan pitäis mennä halpoja busseja Khanomiin. No, mutkien kautta päädyttiinkin Donsakin satamakaupunkiin, josta lähtee lauttoja Koh Samuin ja Koh Phanganin turistisaarille. Donsakista matkaa Khanomiin on vain noin 20 kilometriä, mutta sitten astuikin Thaimaa peliin! Minibussi Donsakista Khanomiin — 800 bahtia (19€). Taksi ei ihan niin halpa, 1000 bahtia (24€). Ottaen huomioon et oli just ajettu bussilla 4 tuntia hintaan 230 bahtia (5,50€), tuntu paikallisten jäpölssien hinnat kohtalaisen tyyriiltä. Onneksi myös Kohtalo astui peliin, nimittäin samaan bussiin sattu suomalainen pariskunta jotka omistaa hotellin Koh Samuilla. Lähdettiin siis pariskunnan mukaan Samuille (lauttalipun hinta 150 bahtia (3,5€), jaettiin taksikulut (Samuilla on hyvin Phuketmainen taksimafia) ja otettiin huone pariskunnan suomihotellista. Ehkä vähän tylsää, mutta kaikkien vinkkien ja neuvojen jälkeen ihan reilua — ja hinta ilmastoidulle huoneelle Samuin päärannan Chawengin vieressä oli 500 bahtia (12€) per yö (siis koko huone), joten ei ainakaan sen takia kannattanu muualle mennä.

[quote align=”alignleft” name=”Test”]Hotellin omisti suomalainen kaveri nimeltään ”Ilu”, joka oli ilmeisesti toinen omistajista. [/quote]Hotellin omisti suomalainen kaveri nimeltään ”Ilu”, joka oli ilmeisesti toinen omistajista. Kaverilla pohjalla aika perinteinen tarina. Lupaava ura Nordean oravanpyörässä, mitta täyteen, kaikki kamat myyntiin ja leppoisasti elelemään Thaimaahan. Sitten parin sattuman ja yhteisen tutun kautta löytyi sopiva hotelli ja suomalainen kaveri kenen kaa pistää homma rallattamaan. Hotelli ei mikään maailman hienoin, mutta eiköhän siellä jokunen turisti aina pyörähdä silloin tällöin sen verran että toimeen tulee.
Ja Janne vanhana konnana kiteyttää taas kaiken oleellisen:

Samuille ei ollu tarkotus mennä, joten ei me sitä etukäteen oltu netistä yhtään tsekkailtukaan. Ekana iltana tuli siis vähän wikitravelista kateltua mitä kyliltä löytyy ja tietty kyseltyä hotellipariskunnalta. Seuraavana päivänä vuokrattiin sitten skode ja ajeltiin saari ympäri. Janne on ehtiny reissata näitä taikamaan saaria jo sen verran, joten jollain tavalla Samuin osaa jo asettaa asteikolle: ja asteikon arvosana on Phuket. Pikku-Phuket. Ei mitään travellauskulttuuria niinku Phi Phillä tai Railaylla, enemmänkin resorttia ja vähän kaupunkimaistakin meininkiä paikkapaikoin. Toisaalta myös korkeita mäkiä, upeita maisemia ja kauniita rantoja..

Paitsi että. Aivan uskomattomalla tavalla rannoille pääsy oli Samuilla tehty hyvin hyvin hankalaksi. Päärannoilla eli Chawengilla ja Lamailla oli resortteja niin tiuhassa että piti jopa vähän sniikkailla että pääsi rannalle. Ei sinne kai päässyt menemättä jonkun resortin pihan kautta. Älytöntä. Siinä kun skootteroitiin koko saaren ympäri löydettiin myös muutamia kivan rauhallisia rantoja missä oli joku rahamiesten resortti (ravintolan hinnat käytiin tsekkaa, hinnat vähintään kolmentkertasia jossain kohti. Kai sinne sesonkiaikaan joku venäläinen niihinkin eksyy, mutta näin rauhallisempaan aikaan näytti nuo paikat kovin rauhallisilta.

[full_width_image]

[/full_width_image]

Saari on sen verran iso, että skootteri oli aika pakollinen varuste että näki yhtään mitään. Saaren kiertämiseen ja paikkojen tutkimiseen meni hyvin tarkalleen päivän verran. Varoituksen sanana kerrottakoon, että Samuilla kuolee liikenneonnettomuuksissa keskimäärin yksi tyyppi päivässä eli varansa on pidettävä. Käytiin skootteroidessa tsekkaamassa parikin vesiputousta ja yhden vierailemisen arvoisen mestan suosittelen pistämään korvan taakse: Jyrkän vuoren päällä sijaitseva ”The Jungle Club” – resortti oli ihan mielettömän upealla paikalla, mistä näki tosi paljon koko saarta. Me käytiin vaan hörppäämässä mehut mäen siellä, mut mukavalta näytti.

Jossain määrin Samui on tunnettu myös yöelämästään. Ainakin paikalla rellestävien suomalaisspurgujen mielestä. Löytyipä noita ruotsalaisia, saksalaisia ja velivenäläisiäkin ihan ”sopivasti”.

Jannea taas lainatakseni:

Auringonlaskun jälkeen monet mörököllit kuoriutuu esiin hotelleistaan missä on päivä paranneltu eilistä ja suuntaa niille muutamalle pelipaikalle mitä saarelta löytyy. Ei mitään Phuketin veroista kuitenkaan, ei mitään tavallisten ihmisten juhlimismeininkiä vaan Thaimaahenkistä thainaiset-länkkärimiehet settiä. Yhtenä iltana käytiin hotellipariskunnan mukana kylillä pyörimässä ja näköjään se iso rumpu iski Soi Green Mangollakin, missä suurin osa baareista oli. Mäkistä sai tuplabigmaccia onneks Samuillakin. Mäkin kautta hotlalle siis. Ehkä nyt Samui mitään parasta Thaimaata ole, tai siis tuskin menen toiste enää, mutta pariksi päiväksi löydettiin mielekkäitä mestoja tutkittavaksi.

Hauska sattuma oli, että kaverini Suomesta, Konttisen Joel sattui myös Samuille. Tiesin hänen olevan Thaimaassa ja katseltiin alunperin, että reittimme ei satu kohdakkain, mutta molempien suunnitelmat muuttui siten, että yhtäkkiä oltiinkin samaan aikaan Samuilla.