Mitä paljastuu rinkan uumenista?

Kun olin lähdössä matkalle pakkasin rinkkani joululoman aikana kotona monta kertaa. Levitin tavarat lattialle ja pakkasin uudestaan. Se ei ollut ollenkaan turhaa, sillä melkein joka kerta otin rinkasta pois jotain jonka tarpeellisuutta rupesi siinä samalla miettimään. Mitään kovinkaan turhaa ei mukaan päätynyt mukaan, viimeisen poiston tein lähtöaamuna ennen junaan hyppäämistä.

Reittimme oli siinä mielessä haastava, että säät vaihteli kohteissa aika paljon. Jenkeissä mentiin koko ajan pitkähihaisissa kun taas Balilla nuo samat vaatteet ja kengät saivat huilata rinkassa koko ajan. Jos reissaisi pelkästään täällä aasiassa riittäisi puolet vähemmän kamaa, tai vieläkin vähemmän, sillä täältä saa kyllä ostettua kaiken mitä tarvitsee. Siihen kannattaa asennoitua, että ihan samaa tahtia ei vaatekertaa vaihdeta kuin kotipuolessa.. Mitä enemmän rinkkaa joutui kantamaan sitä enemmän mietti jokaista tavaraa, onko sen tarpeellista olla mukana. Esimerkiksi osan pitkähihaisista vaatteistani annoin eteenpäin matkan varrella kun en jaksanut niitä roudata enää..

Hain juuri puhtaat pyykit pesulasta ja kohta pakkailen rinkkani toiseksi viimeistä kertaa tällä reissulla. Ennen sitä haluaisin esitellä sen kätköistä muutaman löydön.

Rinkka herself

Rinkkaan on tässä matkan varrella ehtinyt syntyä jonkinlainen syvempi yhteys. Olemme nimittäin aika riippuvaisia toisistamme. Rinkan tulee olla mukava kantaa, helppo avata ja pakata sekä muutenkin semmoinen minkä kanssa tulet toimeen. Minun valintani oli hopeanharmaa Deuterin 55+10 litrainen travellerimallinen rinkka. Tässä mallissa mukana tuli myös päiväreppu, jonka saa kiinni vetskarilla rinkan selkäpuolelle (toimii huonosti jos rinkka ja reppu ovat kovin täynnä) tai vaihtoehtoisesti klipseillä mahan puolelle. Ostin rinkan Partioaitasta ja hintaa jäi joku parisataa.

Travellerimalli tarkoittaa sitä, että se on suunniteltu erityisesti matkustamiseen. Päätasku aukeaa koko matkaltaan eikä vain päältä, olkaimet saa lentojen ajaksi suojaan läpän alle (etteivät tartu joka paikkaan liukuhihnoilla..), vetskarit on varustettu lukkopaikoilla, kantokahvoja löytyy vähän joka reunalta ja muuta vastaavaa hifistelyä. Kantolaite puolestaan ei ole aivan yhtä järeää tekoa kuin vaellusrinkoissa.

En ole erityisen lahjakas pitämään tavaroitani jämptissä järjestyksessä, mutta nyt reissulla se on onnistunut hämmästyttävän hyvin eikä tavaraa matkan varrelle ole jäänyt kovinkaan paljoa. Pelastukseni on ollut pienet värikkäät kangaspussit, mihin tavarat on pakattu rinkan sisällä. Sinisestä pussista löytyy paidat, vihreästä housut, keltaisesta alusvaatteet, mustasta pyykit ja niin edes päin. Näin tavaroista on helppo pitää lukua, rinkka on myös tosi nopea ja helppo pakata. Pakkaamiseen on syntynyt melkoinen rutiini ja pelisilmä, kun sitä nyt on tullut tässä harjoiteltua ainakin sen 50 kertaa.

Myös vakuumipussit eli tyhjiöpussit ovat hyviä, eivätkä maksa montaa euroa. Niillä saa esimerkiksi huppareista ja takeista puristettua turhat ilmat pellolle kuljetuksen ajaksi jolloin ne mahtuvat todella paljon pienempään tilaan.

Alkumatkasta rinkkaa ei hirveästi tullut kanniskeltua ja tuntui, että matkalaukullakin olisi pärjännyt, mutta täällä aasiassa taas tilanne on ollut ihan toinen. Rinkka on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Sadesuoja kannattaa ehdottomasti olla mukana, sillä se suojaa paitsi sateelta myös pitkäkyntisiltä. Minä olen käyttänyt lisäturvana vielä pieniä numerosarjalukkoja, joilla olen tarvittaessa laittanut rinkan vetskarit lukkoon. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä mukana kannettava viritys käytännössä näyttää.

Lonely Planet

Legendaarinen reissuopussarja, joka kertoo lähes kaiken tarpeellisen. Me ostimme porukalla ennen reissua ”lounarit” jokaisesta kohteestamme. Kyllä niitä on ahkerasti luettukin.

Oppaista löytyy hyvää tietoa paikoista ja kaupungeista sekä myös paikallisista tavoista. Hyvä apu erityisesti kun suunnittelee mihin päin lähtee maan sisällä sompailemaan. Oppaasta löytyy myös hätävaraksi aina pari edullista majoitusvaihtoehtoa. Suositellut ravintolat eivät aina ole niin hirveästi säväyttäneet, mutta toisaalta ollaan kirjan sivuilta löydetty monta upeaa paikkaa mihin tuskin oltaisi osattu mennä ilman vinkkaamista.

Olin aluksi vähän skeptinen näihin opuksiin, mutta näillä kilometreillä uskallan jo suositella Lonely Planetia matkaevääksi. Uuden-Seelannin värikkäästi kuvitettu lounari on mukavan näköinen kirja lueskella ihan muuten vain. Kirjojen kielenä on englanti, mutta kieli on kohtuullisen helppoa ymmärtää.

MadVenturesin reissaajan käsikirja on myös erinomainen reissuopas, josta saa hyvää juttua irti ennen reissua kuin myös tienpäällä. Siinä ei puhuta kohteista juurikaan vaan muista matkustamiseen liittyvistä asioista. Tiesitkö muuten, että ensimmäisen suomenkielisen reppureissaajan oppaan on nuoruusvuosinaan kirjoittanut Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto?

Släbärit aka. FlipFlopit

En ole mikään sandaalifani, mutta tällä reissulla on ollut pakko taipua perussandaalien eli flipfloppien vietäväksi. Aluksi jalat meinasi ärtyä, mutta tottuivat nopeasti. Hiertymiä paikkasin sukista leikkatuilla kangassoiroilla. Balilla ei ole tullut käytettyä sukkia eikä kenkiä kertaakaan. Urhoollisimmasta suorituksesta släbärien suhteen vastaa Jarkko, joka on tammikuun lopun jälkeen käyttänyt kenkiä vain kolme kertaa (kun käytiin tekee trekkejä Uudessa-Seelannissa). Jarkon uskolliset neljä dollaria maksaneet Hummer-sandaalit olivatkin vähän maailmaa nähneen näköiset, mutta ainakin hintansa hankkineet. Saa nähdä jatkaako Jaksu samalla tavalla vielä Suomessakin?

Ipad

Nykyteknologian suurkuluttajana minä nappasin mukaani iPad-tabletin. Käytännössä vehje on osoittaunut reissussa varsin käyttökelpoiseksi reissukaveriksi. Ipadilla on ollut hyvä skypetellä ja muutoinkin pitää yhteyksiä kotiinpäin ja kirjoitella tätä blogia. Blogin kannalta on ollut kätevää myös, että olen saanut kuvat kamerastani muistikortinlukijalla tähän padille ja siitä suoraan blogiin. Samalla on kuvien varmuuskopiot kameran lisäksi myös toisessa paikassa. Latasin laitteelle lähtiessä myös muutamia lautapelejä. Niitäkin on tullut porukalla hakattua, etenkin lennoilla ja Uuden-Seelannin automatkoilla. Ehdottomaksi suosikiksi nousi Ticket to ride eli Menolippu, jossa mestaruus jäi ratkomatta. Myös Steve Jobsin 700 sivuinen elämänkerta kulki kätevämmin mukana e-kirjana padilla kuin painettuna möhkäleenä.

Ipadin kaverina Kossin valmistamat PortaPro kuulokkeet ovat erinomainen yhdistelmä. Noissa kuulokkeissa on kyllä saundi ja hintalaatusuhde kohdallaan. Kiitos vain joulupukille.

Se on vähän makuasia haluaako tällaisia masiinoita kantaa mukanaan, mutta minä ainakin olin ihan tyytyväinen, että pakkasin padin mukaan. Eipähän tuo paljoa tilaa vie. Etenkin kun taustakuvana hymyilevän kummityttöni Vernan näkeminen piristää aina.:)

GoPro HD hero – videokamera vailla vertaa

Tämä vehjes ei oikeastaan löytynyt minun rinkastani vaan Aleksin. Nyt kun on näistä teknologiaihmeistä aloin jauhamaan niin pakko on esitellä tämäkin, sen verran huvia kamerasta on ollut meille ja toivottavasti videoiden muodossa teillekin.

GoPro HD Hero on erittäin pieni kokoinen (kamera on vain noin 5cm leveä ja 4cm korkea)  teräväpiirtokuvaa tallentava videokamera, joka on suunniteltu erityisesti extremelajien harrastajille. Kameraan kuuluu vakiovarusteena vesitiivis, iskunkestävä kotelo ja telineet jolla sen saa esimerkiksi kypärään kiinni. Näin mekin olemme saattaneet viedä kameraa aika kummiin paikkoihin.

Kamera on ollut mukana alamäkipyöräilyssä, sukeltamassa, surffaamassa, koskealaskemassa, bungyhypyissä ja monessa muussakin paikassa. Esimerkiksi jenkeissä kuvatut autoilupätkät highway onelta on tallennettu tällä ihmelaitteella.

Kamerasta on ollut oikeesti tosi paljon hupia ja teknisesti varsin laadukkaita videoita on itsekin mukava katsella. Jos kiinnostaa niin kameran hinta uutena on vain noin 300€.

Tämmöistä tällä kertaa. P.S. Olisi enemmän kuin mahtavaa, jos hyvät tämän blogin lukijat jaksaisitte kommentoida edes jotain näihin postauksiin. Kiitos!:)