Reissun loppusuora häämöttää Balilla

Reissun viimeinen kohteeksi valittiin Bali eteläisessä Indonesiassa ja valinta oli enemmän kuin erinomainen. Täällä eletään nyt sadekauden loppupuolta, joten sateen riski on olemassa. Melkein joka päivä on vettä tullutkin, mutta useimpina päivinä makimissaan 15minsaa. Varsinaisia sadepäiviä taisi olla yksi koko aikana. Sade ei onnistunut vaikuttamaan meidän suunnitelmiin kertaakaan, pystyttiin tekemään kaikki mitä meinattiinkin. Useimpina päivinä sää on ollut puolipilvistä, mikä on ainakin meikäläisen makuun paljon parempi kuin pilvetön taivas. Jos aurinko paistaisi suoraan niin olisi niin älyttömän kuuma ettei jaksaisi mitään, pilvisenä päivänäkin lämpötila on kuitenkin noin 30. Jarkkokin päätti eräänä hellepäivänä ottaa vähän tuntumaa biitsin kesken kaiken..

Paikalliset ovat todella ystävällisiä sekä iloisia ja pääasiallisesti puhuvat englantia ihan hyvin. Paljon työntekijöitä tulee lähisaarilta, erityisesti Javalta. Turvallisen oloista täällä on eikä meiltäkään esimerkiksi pöllitty mitään. Myös turistiripulilta vältyttiin, ihme kyllä, vaikka sen onnistuu aika moni turisti täältä löytämään..

Paikallisesta ruuasta minä tykkäsin, sillä toisin kuin monessa maassa täällä päin, mausteita ei käytetty kovin reilulla kädellä. Mia Goreng eli paistetut nuudelit kanalla ja vihanneksilla on henkilökohtainen suosikkini. Ruoka maksaa noin 30 000 rupiaa eli 2,5€.

Tinkimiseen totutellessa menee oma hetki, mutta siinä oppii tavoille aika nopeasti. Se on vaan välillä aika pitkästyttävää puuhaa kun ensimmäinen hintapyyntö voi olla viisinkertainen lopulliseen hintaan nähden.. Paikallinen liikenne on myös melkoinen palapeli, kun kaksikaistaisella tiellä saattaa vierekkäin olla pari autoa ja kolme skootteria. Onneksi täällä ajonopeudet pidetään kohtuullisina ja sen takia liikenne onkin loppujen lopuksi yllättävän sulavaa. Skootteri olisi varmasti ihan kätevä peli liikkua, mutta tällä reissullamei vielä rohkeus riittänyt.

Himopailaajat on the road

Balilla olimme liikenteessä neljän sankarin rakettiryhmällä, eli siis minä, Aleksi, Jarkko ja Anssi oltiin finaalinelikko. Semmarien biisiä lainatakseni veljekset kun elvikset. Anssi nimesi tämän jengin jo kauan sitten ”himopailaajiksi”. Sarkastinen nimitys viittaa käsittääkseni rytmiin, mikä meille jäi päälle. Eli aamulla kun heräsi kohtuu aikaisiin ja touhusi päivän auringonpaisteessa niin monena päivänä oltiin ysin-kympin aikaan jo ihan valmiita yöpuulle.

Kuten eräällä reissuvideolla vitsailemme

Mistä tietää, että nyt on viikonloppu? Tänään valvotaan kymmeneen, yheksän sijaan.

Tällä nelikolla ollaan touhuttu hyvin tiiviisti reissun alusta asti, joten aika hyvin ollaan jo totuttu kunkin omaan tapaan reissata. Ja jo lähtökohtaisesti intressit on monelta osin samantapaisia niin yhteisiä suunnitelmia oli yksinkertaista tehdä. Huumori pysyi ihan yhtä huonona loppuun asti..

Me otimme tuntumaa lähinnä Balin koillis- ja eteläosiin. Pari viikkoa Balilla (ja Gilillä) hujahti tosi nopeasti. Bali oli mahtava valinta viimeiseksi kohteeksi edullisen hintatason, lämpimän sään ja yleisen hyvän meiningin vuoksi. Nuo kaikki kolme mainittua asiaa tiivistyi viimeisenä iltanakin kun helteisessä illassa syötiin vähän pidemmän kaavan mukaan ja budjetti nousi jopa viiteentoista euroon per lärvi. Samaan hintaan saimme tarjoilijaksi mahtavan pensselisedän ja hupia riitti.

Samalla kun hyvästelin pojat kotimatkalle hyvästelin myös uskolliset reissuviikseni, joita on rakkaudella kasvateltu tässä pitkälti yli kuukausi. Etenkin Jarkolle tämä oli suuri järkytys, mutta onneksi hän itse kuitenkin taisteli viiksiensä kanssa kotisuomeen asti. Urhoollinen mies!

Vesileikkejä

Viime päivinä on merellä ollut kova tuuli ja isot aallot, joten vesileikit on jäänyt vähemmälle. Sen myötä huomasin, että loppujen lopuksi ollaan täällä Balilla läträtty vedessä aika paljon. On sukellettu, snorklattu, surffattu, ajeltu vesijeteillä ja roikuttu veneen perässä semmosen ihmeperhosen päällä.

Ai niin ja käytiinpä myös WaterBoom-vesipuistossa tuossa Kutalla, ihan Kuta Squaren vieressä. Siellä taas kaivettiin isoista miehistä se kuuluisa pikkupoika esille, hauskaa oli. Vesiliukumäkiä oli jos jonkinlaisia. Pääsymaksu puistoon oli noin 20€ luokkaa. Kannattaa mennä heti aamusta niin ei tarvitse jonotella laitteisiin.

Vesipuistoonhan voi mennä tuulisellakin säällä toisin kuin mereen, mutta minä ainakin tykkään näistä ”luonnonhuvipuistoista” koska esimerksi kaksi sukellusta samassa paikassa ovat varmasti erilaisia, toisin kuin huvipuistolaitteissa, jossa aina kaikki menee samalla tavalla.

Kuta Beach on muuten yksi maailman parhaita surffispotteja, joten sinne kannattaa mennä ehdottomasti. Minä, Jarkko ja Aleksi lähdimmekin urhoollisesti haastamaan aaltoja. Vuokrasimme laudat rannalta ja ekaksi tunniksi saimme pientä maksua vastaan paikalliset jäbät opastamaan meitä. Maksoimme lystistä noin 8€ eli 100 000 rupiaa. Laudan vuokra on normaalisti noin 50 000 rupiaa per kaksi tuntia, mutta sillä hinnalla voi saada neuvoteltua laudan koko päiväksi. Meille tosin tuo 2 tuntia riekkumista oli ihan riittävästi. Niin vaan kaikki konkarit sai napattua aaltoja kiinni ja surffattua ihan oikeesti, oli pirun hauskaa. Paljon en surffaukseen sopivista aalloista ymmärrä, mutta Kutan aallot olivat kyllä upean näköiset ja helpot surffata. Ne rikkoutuvai riittävän kaukana rannasta ja tulivat sopivalla vauhdilla, tasaisesti kohti rantaa. Puolen päivän aikaan kun vesi on korkeimmillaan ja aallot rikkoutuu lähellä rantaa ei aloittelijalla ole asiaa veteen, mutta silloin olikin kiva katsella pro (ja semipro) surffareita, aikamoista settiä.

Viikko lisäaikaa

Tämä oli ensimmäinen visiittini aasiaan ja kuten arvelinkin meininki sopi minun makuuni. Tykkäsin Balista sen verran, että otin koodia Kilroylle ja pyysin vaihtamaan paluulentojani viikolla eteenpäin. Jäin siis yksin vielä ihmettelemään tätä meininkiä tänne. Palailen Suomeen alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen keskiviikkona 21.3.

Kun mietiskelin tätä jatkoajan ottamista sain viestin lankomieheltäni Hugolta, joka kokeneena maailmanmatkaajana kannusti jatkamaan matkaa ja myymään vaikka kengät jalasta, jos se on siitä kiinni. Viestin keskeinen sanoma oli, että

Reissua on paljon helpompi jatkaa kuin lähteä kotoa uudestaan

Se on totta, joten reissu jatkukoon.:)