Deprecated: Return type of WP_Theme::offsetExists($offset) should either be compatible with ArrayAccess::offsetExists(mixed $offset): bool, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-theme.php on line 554

Deprecated: Return type of WP_Theme::offsetGet($offset) should either be compatible with ArrayAccess::offsetGet(mixed $offset): mixed, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-theme.php on line 595

Deprecated: Return type of WP_Theme::offsetSet($offset, $value) should either be compatible with ArrayAccess::offsetSet(mixed $offset, mixed $value): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-theme.php on line 535

Deprecated: Return type of WP_Theme::offsetUnset($offset) should either be compatible with ArrayAccess::offsetUnset(mixed $offset): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-theme.php on line 544

Deprecated: Return type of WP_REST_Request::offsetExists($offset) should either be compatible with ArrayAccess::offsetExists(mixed $offset): bool, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/rest-api/class-wp-rest-request.php on line 960

Deprecated: Return type of WP_REST_Request::offsetGet($offset) should either be compatible with ArrayAccess::offsetGet(mixed $offset): mixed, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/rest-api/class-wp-rest-request.php on line 980

Deprecated: Return type of WP_REST_Request::offsetSet($offset, $value) should either be compatible with ArrayAccess::offsetSet(mixed $offset, mixed $value): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/rest-api/class-wp-rest-request.php on line 992

Deprecated: Return type of WP_REST_Request::offsetUnset($offset) should either be compatible with ArrayAccess::offsetUnset(mixed $offset): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/rest-api/class-wp-rest-request.php on line 1003

Deprecated: Return type of WP_Block_List::current() should either be compatible with Iterator::current(): mixed, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 151

Deprecated: Return type of WP_Block_List::next() should either be compatible with Iterator::next(): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 175

Deprecated: Return type of WP_Block_List::key() should either be compatible with Iterator::key(): mixed, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 164

Deprecated: Return type of WP_Block_List::valid() should either be compatible with Iterator::valid(): bool, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 186

Deprecated: Return type of WP_Block_List::rewind() should either be compatible with Iterator::rewind(): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 138

Deprecated: Return type of WP_Block_List::offsetExists($index) should either be compatible with ArrayAccess::offsetExists(mixed $offset): bool, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 75

Deprecated: Return type of WP_Block_List::offsetGet($index) should either be compatible with ArrayAccess::offsetGet(mixed $offset): mixed, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 89

Deprecated: Return type of WP_Block_List::offsetSet($index, $value) should either be compatible with ArrayAccess::offsetSet(mixed $offset, mixed $value): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 110

Deprecated: Return type of WP_Block_List::offsetUnset($index) should either be compatible with ArrayAccess::offsetUnset(mixed $offset): void, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 127

Deprecated: Return type of WP_Block_List::count() should either be compatible with Countable::count(): int, or the #[\ReturnTypeWillChange] attribute should be used to temporarily suppress the notice in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp-block-list.php on line 199

Deprecated: trim(): Passing null to parameter #1 ($string) of type string is deprecated in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/class-wp.php on line 173

Deprecated: ltrim(): Passing null to parameter #1 ($string) of type string is deprecated in /home/gaffi/public_html/petrivirta/wp-includes/wp-db.php on line 3030
Reissublogi – Sivu 4 – Petri Virta

Halki pohjois-saaren

20120208-112830.jpg

Eka viikko takana Uudessa-Seelannissa. Kuten aiemminkin kerroin aluksi olimme pari päivää Aucklandissa, sitten saimme allemme kokeneet reissaajat nimittäin Subaru Legacyn ja Nissan Sunnyn. Nämä jo vähän elämää ja kilometrejä nähneet vehkeet ei ihan samalla tavalla säväyttäneet, kun jenkkien uutuuttaan hohkaneet maasturit, mutta matka taittuu mainiosti vaikka väärällä puolella tietä ajetaankin. Subarussa ei muuten sitten ole bensavaloa, ihan vaan tiedoksi..

Reittimme on kulkenut seuraavasti Auckland – Rotorua – Taupo – Wanganui – Wellington. Nyt olemme Wellingtonissa, maan pääkaupungissa, aivan pohjois-saaren eteläkärjessä. Mutkaisia teitä on mukava ajella, kun maisemat vaihtuvat jatkuvasti. Kaikkein parhaiten maisemia voi muistelle Taru Sormusten Herrasta leffoista, sillä leffatrilogian maisemat todella ovat täällä olemassa.

Seuraavassa kerrottu vähän tarkemmin paikoista joissa kävimme, kovimmista jutuista kirjoitan erikseen omat postauksensa, jotta voi liekittää enemmän.

Rotorua

Aucklandista hilppasimme pitkin länsirannikkoa ensin katsomaan Waitomo Caveseja, eli luonnonluolia, joissa asustelee paljon kiiltomatoja. Matkaa Aucklandista Rotorualle olisi suoraan ollut 235km, mutta tämä lenkkimme teki noin 100 kilsaa lisää.

Rotoruaan saavuimme alkuillasta. Ensimmäisenä huomion kiinnitti joka puolella maastosta nousevat näyttävät höyrypatsaat sekä joka puolella leijaileva erikoinen haju, josta tuli mieleen lähinnä joku mädäntynyt ruoka.. Molemmat ovat seurausta vulkaanisesta maaperästä. Ilmassa on koko ajan rikkiä ja kaikkea muuta sellaista, joka saikin esimerkiksi Tarulla astmaoireet puhkeamaan pintaan voimakkaammin kuin vuosiin.

Menimme ensin syömään ja sitten etsimään majoitusta, kello alkoi olla yhdeksän. Emme olleet tienneet, että toisin kuin yleensä täällä hostellien respat menevät kiinni illalla ysiltä tai kympiltä. Kun oli muutama paikka kierretty niin tajuttiin, että tässä ei nyt hirveästi voi valkata, jos meinataan johonkin yöksi päästä ja otettiin loppujen lopuksi pariksi yöksi oma dormi Cactus Jack hostellista. Mexikaani henkinen hostelli oli kaikin puolin leppoisa mesta, vähän vanhahtava, mutta toisaalta hostellissa vaikutti olevan remppa menossa. Huoneet maksoi 25NZD per lärvi. Hostellin erikoisuus oli äkäinen siivooja, joka aamulla 10-11 aikaan siivosi keittiötä eikä sinne ollut silloin asiaa edes muulla henkilökunnalla. Toisena aamuna me nätisti odottelimme check outin jälkeen tunnin verran, että saatiin eväämme keittiöstä, mihinkäpä tässä niin kiire..

20120208-113319.jpg

Rotorua on melko pieni kaupunki, josta löytyy hurjasti kaikenlaista aktiviteettia tehtäväksi. On benjiä, laskuvarjohyppyä, koskenlaskua ja vaikka mitä. Rotorualla parasta oli kuumat lähteet, joissa vesi on todella noin 40 asteista. Monet paikoista on pääsymaksullisia, mutta hostellimme jäbä neuvoi meille yhden ilmaisen tosi siistin mestan nimeltään Kerosene Creek.
Rotorualla kävimme myös laskemassa koskea porukalla, suurin vesiputous matkalla oli 7 metriä.

20120208-113257.jpg

Taupo

Parin yön jälkeen nokka käännettiin kohti Taupoa, johon oli matkaa noin 80 km. Taupo oli ainakin mun mielestä kivempi ja pienempi paikka kuin Rotorua. Leppoisa. Taupon kaupunki sijaitsee Taupo-järven rannalla, joka on aikanaan syntynyt tuohon tulivuoren purkauksen myötä. Laatuaan Taupo-järvi on tiettävästi maailman suurin kraaterijärvi.

Rotoruasta päin tullessa tienvarresta kannattaa poiketa Huka falls-vesiputouksille katsomaan miten vesi tekee työtään.

Kaupungin infokeskuksen vieressä oli kiva puisto, mihinkä tietenkin iltakävelyllä käydessä mentiin testaamaan kaikki lasten kiipeilyvehkeet ja kieputtimet. Lapsi on kuulema terve kun se leikkii..

20120208-113358.jpg

Taupon ja Rotoruan tarjonta aktiviteettien suhteen on varmaan aika saman tyyppinen. Muutenkin jotenkin hankala tehdä suurta eroa näiden mestojen välille, vaikka ne melko erilaisia ovatkin. Suosittelen käymään molemmissa.

Taupossakin majoituksen kanssa meinasi olla ongelmia siksi, että monet paikat olivat täynnä. Tilaa löytyi kuitenkin Blackcurrant Backpackersista, missä oli siis niinkin mieletöntä luksusta kuin irralliset sängyt jokaiselle (ei siis kerrossänkyjä). Yö taisi maksaa about 27 NZD, eli varsin kohtuullinen. Respaa hoitanut jäbä oli tosi mukava ja hyperaktiivinen, ainakin ADHD ellei jopa FullHD.

Maanantai oli koko maassa joku yleinen vapaapäivä, joten sunnuntai-iltana päätimme käydä ottamassa Taupon yön totaaliseen hallintaamme poikaporukalla. Paljon oli paikallista väkeä liikkeellä ja hiki päässä teknottiin tappiin asti.

Wanganui

Tauposta noin sadan kilsan päässä sijaitsee Tongariro National Park, kansallispuisto joka on monesti rankattu maailman upeimpien vaellusmaastojen kärkipäähän. Parin kymmenen kilsan lenkkiin sisältyy nousua noin kilometrin verran. Reitin keskivaiheille asettuva huippu nousee noin 1900 metriin. Meillä meni rykäsyyn 7 tuntia, eli ihan kelpo lenkki.

20120208-113334.jpg

Tongarirosta päätimme jatkaa 130 km matkan verran yöksi länsirannikolle Wanganuin kaupunkiin. Wanganui vaikutti kovin pieneltä kaupungilta, hostellejakaan ei kovin montaa löydetty. Onneksi taas kerran oli varattu etukäteen majoitus.. Wanganui valikoitiin kohteeksi ihan vaan puhtaasti katsomalla karttaa mikä kaupunki olisi reitin kannalta optimaalinen. Täällä nukuimme yön ja jatkoimme matkaa, kaupunkiin tutustuttiin keskustassa juotujen aamukahvien verran. Kaupungin keskellä virtasi satakunta metriä leveä joki ja Anssi ainakin ihastui paikkaan tosissaan. Hänen mukaansa mesta oli vähän niinkuin Turku, mutta turkulaisista ei ole niin isoa riesaa..

Wellington

Wanganuista Wellingtoniin ajelimme länsireunaa pitkin parisataa kilometriä leppoisaan tahtiin. Kylläpä vain tähänkin matkaan silti vierähti joku nelisen tuntia parilla pysähdyksellä. Pienellä huoltoasemalla kun oltiin tankkaamassa sattui kassajonoon pari tyttöä, ketkä nukkuivat Fijillä meidän kanssa samassa dormissa, heh.

Täällä tapasimme tiimikaverimme Jussin ja Susannan. Pariskunta päätti lähteä kiertämään reissunsa kahdestaan, kun heidän haluamansa kohteet poikkesivat niin paljon muun jengin ajatuksista. Hyvä niin, sillä unelmien matkallaanhan tässä jokaisen on tarkoitus ollakin.:) Tiesimme olevamme samaan aikaan kaupungissa, mutta aivan sattumalta päädyimme samaan hostelliin, Cambridge hotel & hostellin tuossa halvemmassa osiossa. Hieman kyistä on se, että laitoksen lähimaillakaan ei ole ilmaisia parkkipaikkoja, ihanaa kun on kaksi autoa mukana..

Jussin ja Sussun kanssa oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ihan huolella BBQ-lautasten äärellä. Kuulla mitä he ovat tehneet ja missä käyneet sekä myös kertoa omia kommelluksia matkan varrelta. Tätä voisi sanoa tämmöisen aloittelevan reissaajan vertaistueksi. Toivottavasti nähtäs vielä uudestaan Sydneyssä.

Wellingtonissa tarkastamisen arvoinen mesta on ehdottomasti museo, jossa on mielenkiintoisia näyttelyjä Uuden-Seelannin luonnosta ja historiasta mm. Maori-kulttuurista. Mikäli kasvit yhtään kiinnostaa kannattaa ajaa raitiovaunulla ylös mäen päälle ja kävellä sieltä alas puutarhojen ja Lady Norwoodin ruusutarhan läpi.

Sitten illalla kuuden aikaan täräytämme lautalla (joka on muuten pirun kallis. Kahden auton kanssa ylitys tulee maksamaan meille noin 90 NZD per berberi) etelä-saarelle, Pictoniin.

20120208-112844.jpg

Tämän kauemmas kotoa ei oikein pääse

Fijillä alkoi vettä ripeksimään, joten otimme siivet alle ja lensimme alta pois. Fijin oma lentoyhtiö Air Pacific ei vakuuttanut ihan viimeisen päälle, sillä tämä toinenkin lentomme lähti noin tunnin myöhässä.

20120206-140804.jpgNyt olemme siis Uudessa-Seelannissa, jossa vietämme koko helmikuun. Tarkoitus on ajaa kohti etelää tutustuen paikkoihin sekä etelä- että pohjoissaarella. 22. päivä kohtaamme kahden muun Tiimiakatemian maailmalla olevan tiimin Takomon ja Cashmirin tyypit Queenstownissa, mistä olemme vuokranneet talon vajaaksi viikoksi koko porukalle.

Täällä seuraamme liittyy muutamaksi viikoksi myös Jannen tyttöystävä Henna.

Hauskaa kun lähipiiristä ja kavereista löytyy niin monta samanhenkistä tyyppiä, jotka ovat käyneet täällä ja siksi osanneet antaa huippuhyviä vinkkejä, mitkä voisi olla ne mestat mitkä meitä kiinnostaisi. Tosiaan, oikeastaan tämän kauemmas kotoa on aika vaikea päästä..

Auckland – maan suurin city

Lentomme tömähti tonttiin Aucklandissa, joka on tosiaan Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Aucklandissa majailee noin 1,5 miljoona kiwiä (kuten paikallisia täällä kutsutaan), joka on noin kolmasosa koko maan ihmismäärästä.

20120206-140629.jpg

Päätimme jäädä tänne muutamaksi päiväksi, että saamme Hennan samaan matkaan. Majoituimme kolmeksi yöksi aivan ydinkeskustassa sijainneeseen ”Surf ’n’ snow”-hostelliin. Yöstä maksoimme opiskelija-alennuksella (joka oli niinkin suuri kuin dollari per yö) 25 Uuden-Seelannin dollaria (NZD). Hostelli oli aika perus backpacker setti. Ei mikään erityisen hyvä, muttei kovin huonokaan. Asiansa ajoi hyvin, sillä uni maistui. Keittiö oli iso ja netti löytyi maksua vastaan.
Hämmentävää oli kun meidänkin 12 hengen dormissa oli selvästi tyyppejä, ketkä olivat asuneet siellä kauankin. Vaatteet oli viritelty roikkumaan pitkin sänkyä ja pyyhkeistä viritelty suojat suojaamaan yksityisyyttä. Tyypit oli ollut siellä varmaan kuukauden tai pari..

Sen ihmeempää ohjelmaa meillä ei täällä ollut. Aikaa kulutettiin muunmuassa pelihallissa notkumalla. Ja käytiinpä myös katsomassa Samuli Edelmanin Hollywood debyytti Mission Impossible 3 leffassa koko maan suurimmalta IMAX-screeniltä. Lentojen jälkeen ollaan huomattu, että tekee varsin hyvää ottaa päivä tai pari ihan vaan rennosti ettei matkaväsymys iske.

20120206-140436.jpg

Auckland nyt ei kaupunkina säväyttänyt oikein mihinkään suuntaan, etenkin kun kaupunkeja on tässä nyt jo koluttu ihan tarpeeksi ja mieli tekisi jo luontoon. Erityisesti mieleen jäi keskelle kaupunkia pykäisty 250-metrinen Skytower sekä melko lähellä keskustaa sijainnut Albert-park.
Albert-parkissa valmisteltiin jo viikonloppuna juhlittavaa kiinalaista uutta vuotta (joka siis oikeasti on mennyt jo) ja siellä oli toinen toistaan uskomattomampia virityksiä sitä varten, joista pari näette alla.

20120206-081655.jpg

Hieman harmittamaan jäi, kun tarkoitus oli treffata isosiskoni esikoisen serkkutyttöä Miskalan Veeraa täällä, mutta sitten aikataulut meni harmillisesti ristiin eikä treffit onnistunutkaan..

Reissu jatkuu ja blogi voi hyvin – muista jatkaa lukemista!

Pitstoppi Aucklandissa, Uuden-Seelannin suurimmassa kaupungissa alkaa olla lopuillaan. Olemme Surf ’n’ snow hostellissa ihan keskustassa ja taalla oli mahdollista kayttaa ihan tietokonetta mobiilivehkeiden sijaan. Niinpa tuunailin blogia vahan ehompaan iskuun.

Nyt oikeassa reunassa oleva matkareitti linkki toimii oikein, sielta voit kurkata joko kartalta tai listalta missa suurin piirtein mennaan. Huomaattehan myos sen, etta siina alla on linkki Aleksin matka-albumiin. Upeita fotoja!

Fixailin myos Twitter– ja Facebook-jakojuttuja. Ny uuden kirjoituksen linkki tulee suoraan mun FB-seinalle. Se on hyva, koska noilla mobiilivempeleilla linkkien jakaminen on ollut vaivalloista. Pyyntoni olisi, etta myos te lukaisijat jakaisitte postauksiani facebookissa ja twitterissa sun muissa mahd paljon. Painakaa edes sita FB:n ”Like” nappia. Blogi tykkaa, etta sita luetaan!:) Ja kommentoikaa myos, niita on aina mukava lukea ja tietaa mista kaikkialta reissumme seuraajia oikein loytyykaan.

Onhan blogiani toki luettu tahankin mennessa jo kivasti. Vajaassa kuukaudessa sivulatauksia on kertynyt noin 3000, parhaana paivana (19.1.2012) jopa 400. Kiitos!
Tasta voimaantuneena yritan parhaani mukaan pystya kirjoittelemaan tata myos loppureissun ajan.Stay tuned!

-Petri

 

Veden alainen maailma – sukeltamassa Fijillä

Fiji on kuulema yksi maailman siisteimpiä sukellusmestoja. Minä otin Coral Viewissä laitesukelluslupaan oikeuttavan Open Water-kurssin. Oli kyllä viimeisen päälle mahtava kokemus. Kurssi maksoi erillisen materiaali maksun kanssa 690 Fijin dollaria eli about 325€. Synttärilahjaksi vanhempani sponssasivat tämän suurimmalta osin, iso kiitos siitä.:)

Kurssiin kuului neljä sukellusta, lisäksi otin vielä yhden extra sukelluksen. Pääsin tsekkaamaan kolme eri spottia ja kaikki olivat mukavan erilaisia. Kurssiin kuuluneet treenit tehtiin pääasiassa Blue Lagoon Beachin rantavedessä ja sen edustalla olevalle koralliriutalle, Blue Lagoon Reefille teimme kolme sukellusta. Siellä näki tosi paljon värikkäitä kaloja isoissa parvissa.

Toinen paikka missä painuin pohjaan oli Rocky Bay. Kallioinen poukama, joka taas tarjosi mielettömät vedenalaiset maastot kallion kielekkeineen ja onkaloineen. Täällä asustelee myös kilppareita, mut tällä kertaa ne olivat muilla mailla.

Hain syöttinä

Kaikista uskomattomin kokemus oli kuitenkin Cathedral Reef, mihin menimme syöttämään haita. Näimme Black tip sharkin, white tip sharkin, lemon sharkin ja bull sharkin, joista viimeksi mainittu oli jo ihan kunnon kokoinen, pari metrinen mötkylä. Nuo muut pääasiassa semmoisia vähän pienempiä ehkä puolentoistametrin mittaisia. Lähimmillään härkähai oli minusta vähän reilun metrin päässä. Haille annettiin isoja kalan paloja joita ne tulivat siitä aivan nenämme edestä hakemaan.

Hait on mun mielestä tosi pelottavia ja voin kertoo, että kyllä jännitti. Mut kun Jarna edellisenä päivänä selätti pelkonsa kallioluolassa ajattelin, että tänään on minun vuoroni. Ei auttanut pelätä, koska kiihtyminen olisi tarkoittanut lisääntynyttä hengitysilman kulutusta ja sitä myötä lyhyempää aikaa veden alla. Haiden liikehdintää ja ruuan repimistä oli vaikuttava seurata.

Tällä sukelluksella sain sukellusopettajani kanssa sukeltaa vähän syvemmälle, kun mitä lupani varsinaisesti antaa myöten. Syöttöpaikka oli 22 metrin syvyydessä ja veden alla olimme 40 minuuttia. Pintaan tullessa oli aika voipunut, mutta iloinen fiilis. Minulla oli sukelluksella mukana Aleksin vesitiivis GoPro-videokamera. Tuli aika upeaa matskua, sitäkin laitellaan tänne joskus.

Hyvä paikka aloittelijalle sekä kokeneelle sukeltajalle

Sukeltaminen on todella rentouttavaa. Veden alla on paljon helpompi sulkea mielestä kaikki muut asiat ja nauttia hetkestä vedenalaisen luonnon kauneutta ihmetellen. Ihmeellistä on myös se kuinka sukeltaessa voi liikkua joka suuntaan saumattomasti, vähän kuin osaisi lentää.

20120130-104755.jpg

Coral View Resort missä minä kurssin suoritin vaikutti kaikin puolin hyvältä mestalta. En ilmottautunut kurssille etukäteen vaan sumplin asian paikan päällä sukellusopettaja Robin kanssa. Hän järjesteli aikataulut sillä tavalla, että ehdin suorittaa kaiken ennen kuin sunnuntaina hyppään lauttaan. Coral Viewin lähellä on monia hyviä sukelluspaikkoja ja sieltä järjestetään ohjattuja reissuja niin laitesukeltajille kuin snorklaajillekin. Yhden tankin sukellus maksoi about 115 Fijin dollaria (noin 55€).

Coral Viewissä hyvää on myös se, että läheinen Blue Lagoon Beach tarjoaa hyvän paikan tehdä sukelluskurssien treenejä, eikä niitä tarvitse tehdä altaassa kuten esim. Beach Comberilla tehdään.

Juttelin parin kokeneemman sukeltajan kanssa haisukelluksella ja he olivat sitä mieltä, että Fiji on erittäin hyvä paikka sukeltaa. Sukelluspaikkoja on paljon eri tyyppisiä eivätkä tulvi turisteja niinkuin jossain olen kuullut tapahtuneen. Merivesi on lämmintä ympäri vuoden, nytkin lämpötila oli siinä 29 asteen paikkeilla. Näitten omien kokemusteni perusteella ja kuulemieni kommenttien pohjalta voin mitä lämpimimmin suositella sukellusmatkaa Fijille.

Viisi päivää Yasawa-saarilla

Matka jatkuu siis Fijin saarilla. Me olimme ostaneet etukäteen Kilroy Travelsin kautta Bula Pass Combon, johon kuului majoitus 6 yönä, 7 laivamatkaa sekä kaikki päivän ruokailut (aamupala, lounas, päivällinen).

Passeja on erilaisia, mutta päästäksesi saarille sinun on ostettava passi viimeistäänDenaraun-satamasta. Majoitukset varataan aina laivasta ja se täytyy olla varattuna ja maksettuna, että pääset nousemaan pienempään veneeseen joka kuljettaa sitten haluamallesi saarelle. Saattaa kuulostaa kireältä systeemiltä, mutta ei se sitä oikeastaan ole. Mikäli otatte passin ryhmänä se tarkoittaa sitä, että teidän on mentävä koko ajan samaa matkaa. Me emme tätä tienneet ja siitä tulikin sitten aika paljon säätöä kun halusimme mennä vähän eri matkoja.

Fijillä voi reissata moneenkin suuntaan, mutta me valitsimme kohteeksemme Yasawa-saaret. Vajaa kymmenkunta saarta käsittävän, 90km pitkän ja 60 km leveän rykelmän, joka on etenkin nuorten reissaajien suosiossa. Me ehdimme vierailla vain kolmella saarella, joten tässä vähän kokemuksia näistä resorteista (sorry tuollainen finglish sana, mut en tiedä mikä se on suomeksi).

Smugglers Cove

Koska lentomme oli illalla perillä ja laiva Yasawa-saarille lähtee vain aamuisin jouduimme jäämään yhdeksi yöksi pääsaarelle Nadin-kaupunkiin. Satunnaisesti valkkasimme netistä hostellin periaatteella ”ei se halvin, vaan toiseksi halvin” ja päädyimme Smugglers Cove-hostelliin. Saimme kaksi neljän hengen dormia, jotka olivat hyvin siistejä ja ilman vaihto toimi kunnolla. Majoitus maksoi about 30 Fiji dollaria per naamari. Hintaan sisältyi myös nouto lentokentältä, viskaaminen aamulla satamaan ja aamupala.

Takaisin tullessa viivähdimme myös yhden yön samassa paikassa. Tällä kertaa majoituimme isoissa dormeissa, jotka oli myös hyvin siistejä vaikkakaan ilmanvaihto ei ollut aivan yhtä hyvä. Hinta sama, mutta pieniä huoneita ei ollut enää vapaana. Huoneissa on lukolliset lockerboxit, netti käytössä maksu vastaan kuin myös pesukoneet.

Coral View Resort

Päätimme ensimmäisenä mennä aivan viimeisille saarille pohjoiseen ja lähteä sieltä sitten takaisin päin. Valitsimme kohteeksi Coral View Resortin, jonne matkaa Denaraun satamasta oli laivalla noin viitisen tuntia. Siinä sopivasti ehdittiin kaikki kärtsähtää laivanmatkan aikana, kuka mistäkin paikasta..

Coral View oli kaikin puolin mitä mahtavin valinta. Paikka oli melko uudehko ja kokoluokaltaan varmaan keskikokoinen. Asukkaita oli meidän lisäksi muutamia kymmeniä. Asuttiin parinkymmenen hengen dormissa, jossa myös ilmanvaihto pelasi ja yöllä oli mukavan viileä nukkua.

20120130-104012.jpg

Coral Viewissa meininki oli uskomattoman rentoa. Kun saavuimme koko henkilökunta oli vastassa rannalla laulamassa ja toivottamassa meitä tervetulleeksi. Kaikki oli iloisia, niin asiakkaat kuin henkilökuntakin, eikä kellään tuntunut olevan huolen häivää. Kelloakaan ei tarvinnut mihinkään, kyllä rumpu aina soi kun ruoka-aika koitti. Henkilökunta oli avointa ja kilttiä, ikäjakauma vaihteli nuorista pojista kokeneisiin kettuihin. Monen paikallisen kanssa tuli höpöteltyä pitkäänkin ja iltaisin käytiin aina pelaamassa heidän kanssaan lentistä tai rugbya. Toki, Moji, Carter, Ana ja muut pitivät meistä kyllä viimeisen päälle hyvää huolta kaikella rakkaudellaan, joten kun lähdön hetki koitti oli hetki aika haikea.

20120130-104004.jpg

Ruuat oli erinomaisia ja ohjelmaa (joskin aika samantapaista, mutta aina yhtä hulvatonta) oli joka ilta päivällisen yhteydessä. Omia juomia tällä saarella ei saa juoda, no problem. Aktiviteetteja on monenlaisia, täällä on muun muassa koko Yasawan ainoat vesijetit. Vaikka Coral Viewn ranta on aika pieni löytyy snorklatessakin kaikenlaista kivaa. Vaikka tänne on pitkä matka, niin suosittelen menemään.

20120130-104326.jpg

Muut olivat täällä kaksi yötä, minä kolme, koska jäin vielä yhdeksi päiväksi sukeltamaan.

White Sandy Beach

Minä en itse ehtinyt täällä käydä vaan kirjoitan lähinnä nyt kavereilta kuulemani perusteella. White Sandy Beach sijaitsee nimensä mukaisesti pitkällä valkealla rannalla, noin parin tunnin matkan päässä Denaraun satamasta.

20120130-104029.jpg

Tämä resortti oli kuulema paljon pienempi, vain parisen kymmentä nukkumapaikkaa. Muutenkin paikka oli monessa mielessä paljon alkeellisempi. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, sillä meininki oli erittäin aitoa. Iltaohjelmassa miehet kaislamekoissaan pistivät tyttöjen päät ihan sekaisin.

20120130-104036.jpg

Toinen resort, Korovuo sijaitsee samalla rannalla eli periaatteessa resortilta toiselle voi kävellä.

Beach Comber

Beach Comber sijaitsee vain noin puolen tunnin matkan päässä Denaraun satamasta ja se on kuuluisa ”party island”. Ystävämme ja valmentajamme Makke suositteli paikkaa meille ja niinpä päätimme viimeiseksi illaksi rykäistä tänne. Majoitus joillain saarilla, kuten tällä on kalliimpaa joten jouduimme Bula Passin lisäksi maksamaan vielä 50FJD lisää per lurjus.

Itse saari on tosi pieni (kävelee ympäri ehkä parissa kymmenessä minuutissa), mutta resortin kapasiteetti on yksi suurimpia. Majoituspaikkoja on jotain 100 ja 200 välillä, joten vaikka väkeä oli varmaan . Tällä kertaa Beach Comber ei näyttänyt meille kaikkia salaisuuksiaan ja lunastanut odotuksiaan ”partysaarena”. Porukkaa oli aika vähän ja meininki oli kyllä kaikin puolin vaisua. Otettiin pataan ruotsalaisilta läpsyttelijöiltä beach volleyssa, mutta mahduttiin illalla kuitenkiin samaan rinkiin rannalle iltaa istuskelemaan. No eipä tosin ollu paljoa mahdollista valita porukoita… Hauska ilta joka tapauksessa!

Muutenkin Beach Comber oli selvästi enemmän perus turistikamaa ja hinnatkin korkeammat. TOki ihan ymmärrettävää läheisen sijaintinsa vuoksi. Kun porukkaa on enemmän niin uskon, että rantaravintolan hiekkalattialla meininki voi olla aikamoista.

Yasawa islands

Yasawa saarista jäi erittäin hyvä maku. Viisi päivää mitä olimme täällä on kyllä aika minimi, ei ainakaan lyhyemmäksi ajaksi kannata lähteä. Helposti menisi kuukausikin.. Suosittelen suunnittelemaan liikkumista siten, että on ainakin kaksi yötä aina yhdessä paikassa niin ehtii vähän asettua. Täällä on helppoa ottaa rennosti.

20120130-104408.jpg

Fiji, paratiisi Tyynellä valtamerellä

20120130-103013.jpg

Pääsimme lopulta Fijille kaksi päivää suunniteltua myöhemmin, matka taittui koneista jylhimmällä (okei, nykyään enää toiseksi suurin) eli Boeingin 747-400 jumbojetillä. Aika iso vispilä. Lentoyhtiö Air Pacific ilmoitti viivästyksen syyksi koneen tekniset ongelmat, mutta osansa saattoi olla myös myrskyllä joka täällä rellesti maanantai-tiistai akselilla eli samoihin aikoihin kun meidänkin piti saapua. Toisaalta sama vaikka lento olisikin ollut ajallaan sillä yksi ruotsalainen poika kertoi, että he olivat saman pari päivää jumissa täällä hostellissa kun Nadi tulvi. Seuraava myrsky on tulossa keskiviikkona eli ehdimme juuri sopivasti alta pois. Kun me olemme olleet täällä on säät olleet mahtavat, yli 30 astetta joka päivä.

Satojen saarien maa

Fiji löytyy kartasta yleensä aivan oikeasta reunasta hieman Australiasta koilliseen. Fiji koostuu yli 300:sta saaresta, joista suuri osa on erittäinkin pieniä. Valuutta täällä on Fijin dollari, joka on noin 0,50€. Paikalliset ovat ihonväriltään mukavan maitosuklaisia, kikkaratukkaisia ja musikaalisia. Rugby on täällä kovin suosittua. Veikkaisin maan elävän hyvin pitkälti turismin varassa. Turisteja riittää ympäri vuoden. Nuoret etenkin Australiasta ja Uusi-Seelannista käyvät täällä paljon lomillaan.

20120130-102943.jpg

Tänä aikana kun me täällä olimme lämpötila oli joka päivä pitkälle yli kolmen kymmenen. Etenkin keskipäivän aikoihin aurinko oli petollisen polttava, aurinkorasvaa piti hinkata joka välissä. Merivesikin about 29 eli lämmintä kun linnunmaito. Nyt tammikuussa täällä eletään sadekautta, mutta meidän kohdalle sattui vain yksi sateinen päivä, sekin lähtöpäivä. Näimme kyllä ukkosta horisontissa parina iltana, mutta kohdalle ei onneksi sattunut.

Maisemat ovat tuttuja muunmuassa leffoista Castaway (alla olevassa kuvassa leffan sivuosassa loistanut Wilson) ja Blue Lagoon. Kävimme muuten uimassa Blue Lagoon leffasta tutussa luolasta. Tunnelin toiseen osaan piti sukeltaa veden alaista onkaloa pitkin, aika kuuli paikka.

20120130-102837.jpg

Helppoa elämää

Kun lähdimme Yasawa-saarille nousimme Denaraun satamassa ison katamaraanialuksen kyytiin. Alus tekee kerran päivässä lenkin satamasta saariryhmän päähän ja takaisin. Aluksesta voit varata majoituksen haluamaasi paikkaan ja resortilta tulevat sitten pienemmällä veneellä hakemaan sinut sinne kun katamaraani sattuu pysähtymään sopivalla huudilla.

20120130-102854.jpg

Resortin vuorokausi hintaan kuuluu kaikki ruuat, jotka ovat tiettynä aikana (yleensä lounas puolilta päivin ja päivällinen seiskan ja kasin välillä) . Rumpu soi kun ruoka-aika on. Monessa paikassa ei muuta ruokaa ole edes saatavilla. Tämä voi tuntua lapselliselta, mutta oikeastaan oli erittäin rentouttavaa kun ei tarvinnut kantaa pienintäkään huolta edes tästä ravitsemis puolesta.
Tämä on hyvä myös siinä mielessä, että aktiviteetit (sukellusreissut ym.) on aikataulutettu siten, että ruoka-aikaan ollaan pöydän ääressä. Minä ainakin tykkäsin tästä järjestelystä.

20120130-103519.jpg

Rahaa ei tarvinnut kantaa mukana, sillä oikeastaan kaiken pystyi laittamaan piikkiin ja maksamaan lähtiessä. Luottokortti käy suurimmalla osalla saarista ja nyt kun Vodafone on rakentanut uutta verkkoa myös puhelin kuuluu melkein joka paikassa. Nettikin on jo aika monessa paikassa käytettävissä maksua vastaan..

Todellinen paratiisi

20120130-103647.jpg

Fiji osottautui kyllä oikeaksi paratiisiksi. Sää suosi erittäin mukavasti, luonto oli upean vehreää niin maanpinnalla kuin sitten merenpohjassakin ja ihmiset ovat todella ystävällisiä ja aitoja. Tämä on vielä sopivan alkukantaista seutua sillei, että meininkiä ei ole riivattu kaikella länsimaisen elämän vitsauksilla ja toisaalta taas sopivan kehittynyttä, että lomailu täällä on miellyttävää.

Kenkiä ja sukkia pidin jalassa vain kerran täällä olomme aikana, kun nousimme vuorelle katsomaan auringon laskua. Paikka oli mitä parhain rentoutumiseen ja leppoisaan chillailuun. Harmi, että Suomesta katsoen tämä on niin pirun kaukana ettei ihan joka viikko viitsi lähteä…

20120130-103704.jpg

Jenkkilä, oi Jenkkilä.

20120202-193527.jpg

Pari viikkoa Yhdysvalloissa ja koko aika länsirannikolla. Sen pohjalta ei uskalla hirveän päteviä yleistyksiä tehdä, mutta ajattelin kuitenkin vetää vähän yhteen minkälainen meininki jäi mieleen amerikkalaisesta elämänmenosta.

Paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa?

Sellaisen huomion olen tehnyt, että verraten suomeen on ihmisten ruumiin rakenteissa vähän eroja. Kun Suomessa on paljon ihmisiä ketkä ovat tanakoita tai kuitenkin jonkin verran ylipainoisia ei täällä sellaisia oikeastaan ole. Ihmiset ovat joka normaaleja/laihoja tai sitten tosi läskejä. Ja tosi läskit on oikeesti sitten sitä.

Pikaruokapaikkoja on ihan käsittämätön määrä, joka korttelissa pari ja Subway löytyy myös varmaan joka korttelista. Pikaruokaketjujen kirjo on ”vähän” Suomea laajempi, mekin kävimme varmaan kymmenessä eri paikassa ja monta jäi vielä käymättä.

Hintataso ja tippaaminen

Suomeen verraten hintataso on sellainen, että asiat maksaa saman verran dollareissa kuin meillä euroissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat parikymmentä prosenttia halvempia. Euron kurssi verrattuna dollariin on käsittääkseni taas nyt aika hyvä.

Vähän ärsyttävää on se, että hinnat ilmoitetaan melkein aina ilman veroja. Eli hintaan pitää aina lisätä verot, joka Californiassa oli 8,5%.

Amerikkalainen olut (domestic) maksoi yleensä 5USD ja ravintolassa ruuat lähti 10USD:stä ylöspäin, BigMac indexi taisi olla 6USD paikkeilla, ateriana tosin.. Lisäksi ravintolassa usein tippi (gratuity), joka saattaa olla jopa 17% tilauksen hinnasta, lisätään hintaan jos porukassa oli yli 6 henkilöä, niinkuin meitä yleensä olikin. Tippiä kuuluu jättää aina 10-20% myös baarissa kun tilaa juomaa. Tippaamisen suhteen luulen, että syyllistyttiin välillä pieniin etikettivirheisiin, koska tippikulttuuri on Suomessa niin erilaista. Pitäisi aina malttaa laskea se hintaan jo etukäteen…

Outlet-kylät

Normaalisti merkkiliikkeet ja sen sellaiset ovat hintatasoltaan samaa tasoa tai vähän alle kuin Suomessa, mutta sitten Outlet-kylät ovat ihan asia erikseen. Outlet-kylät ovat keskuksia, joissa kymmenien tunnettujen merkkien myymälät sijaitsevat vieri vieressä saman katon alla. Outletttejä on ympäri jenkkejä ja yleensä niissä myytävät tuotteet ovat viime kauden malleja tai muuten vaan varastoa täyttävää kamaa, laadultaan ihan priimaa kuitenkin, mutta hinnaltaan edullisempaa.

Näissä kun jaksaa kiertää niin voi tehdä todellisia löytöjä. Minä ostin Las Vegasin Premium Outletistä O’ Neillin farkut 12€:lla ja Vansin kauluspaidan 20€:lla. Suomessa olisin kummastakin vaatteesta maksanut ainakin 70€.

Outlet-kylissä suosittelen käymään, mutta varaamaan reilusti aikaa. Me olimme pari tuntia ja ei päästy alkua pidemmälle. Lisäksi toinen hyväksi toteamamme vaatteiden shoppailupaikka oli Ross – Dress for Less, joka löytyi melkein joka kaupungista. Hurjasti vaatteita vaan rekeissä (vähän kuin kirrputorilla), mutta hinnat erittäin edullisia myös merkkituotteissa. Täältä löytyy myös kenkiä. Amerikkalaiset merkit ovat edullisia niin vaatteissa kuin kengissä.

Virallisesta NFL-kaupasta ostamani lippis oli ehkä kalleimmasta päästä mitä satuin näkemään ja se maksoi 35USD. Uskomattoman upeita lippiksiä (pääasiassa baseball ja jenkkifutis jengien) löytyy valtaisasti.

20120202-193629.jpg

Köyhyys ja kodittomat

San Franciscon Marketstreetilla pääsimme kaikista lähemmäs tällaista kodittomien kulttuuria, mikä Suomesta puuttuu. Vaikka onhan kotimaassakin kodittomia on tämä silti ihan eri asia.

Muutaman sadan metrin pätkällä näki ihmisiä käpertyneenä kadun varteen, pahvin tai viltin alle nukkumaan samalla kun toinen työntää ohi ostoskärryissä koko omaisuuttaan, eli kaikkea roskiksista keräämäänsä turhaa roinaa ja kolmas istuu vähän matkan päässä pahvimuki kourassa ja sylissää pahvilappu ”Why lie, I need money for beer”. Jotenkin kokemus oli aika pysäyttävä, mutta kuten aiemminkin sanoin ei sinäänsä pelottava kuitenkaan. Golden Gate Parkissa, San Franciscossa heitettiin läppääkin yhen kodittoman kaa vähän aikaa. Ihan mukavan ja tavallisen oloinen ukkeli.

Ainakin Friscossa (joka on muuten kuulema vanhahtava nimitys, josta paikalliset ei tykkää) näki huomattavan paljon kadulla myös selkeästi psyykkisesti sairaita ihmisiä. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että moni näistä tapauksista selkeästi jutteli jonkun kanssa ketä ainakaan minun silmäni ei nähnyt..

Maailman laajuisesti on tutkittu, että ihmisten hyvinvointi ei ole suoraan verrannollinen niinkään esim. tulotasoon vaan ennemminkin tuloerojen suuruuteen. Jenkeissä tuloerot ovat suurimpia maailmassa ja se näkyy myös katukuvassa.

Autot ja bensan hinta

Regular Gas eli 87 oktaaninen bensa maksoi noin 3,8 dollaria gallonalta (nestegallona on 3,8 litraa), noin 0,80€ litralta siis. Diesel oli bensaa kalliimpaa ja sitä ei saanut lähellekään joka huoltikselta, eipä me tosin olisi tarvittukaan.

Autot täällä on valtavia, siis ihan oikeesti. Meillä käytössä ollut Jeep Liberty, normaali viisiovinen maastoauto oli ihan pienimmästä päästä. Suomessa isona autona pidettävä Chevyn Suburban tai Hummer H2 ovat täällä korkeintaan keskikokoisia. Farmariautoja ei käytännössä ole, koko aikana näimme yhden. Sen sijaan, että kasvatettaisi tavaratilan kokoa amerikkalaiset kasvattavat autoa joka suuntaan. En ymmärrä mikä järki näissä autoissa on. Polttoaineen kulutukseen on alettu täälläkin kiinnittää huomiota, mutta kyllä V8:ien hyrräystä kuuli joka kadun kulmassa.

Palvelukulttuuri ja showbisnes

Jotenkin palvelu on täällä niin paljon luontevampaa. Tuntuu, että työntekijät ovat ymmärtäneet, että viime kädessä se on asiakas joka sen palkan maksaa. Kauppaan mennessä toivotetaan tervetulleeksi ja tullaan kyllä heti kysymään voisiko auttaa ja kerrotaan mikäli sattuu olemaan kampanjatarjouksia tai muita. Luontevampi on kyllä aika osuva kuvaus.

There’s no business like show business, se täällä on tajuttu. Ehkä semmoinen kliimaksi tämän suhteen oli NHL-matsi, joka käytiin katsomassa Anaheimissa 18.1. Kyllä täällä on ymmärretty, että ihminen pystyy keskittymään yhteen asiaan aika lyhyen aikaa kerrallaan. NIinpä vartin välein oli matsissakin jokin kilpailu mihin yleisö pystyi osallistumaan, unohtamatta tietenkään powergirlejä, jotka kävivät aina mainoskatkoilla pyörähtämässä jäällä. Las Vegas nyt oli ihan oma lukunsa…

Lopputulema

MItenkään edullista eläminen ja oleminen täällä ei kuitenkaan ollut, parissa viikossa meni rahaa kuitenkin noin 1000 USD vaikka ei mitään sen ihmeellisempää tullut ostettua.

Ainakin minulle päälimmäiseksi jäi fiilis, että mielelläni tulen joskus uudestaan, mutta asumaan en mielelläni muuttaisi.

Pelikaani turbiinissa, lunta Las Palmasissa

Saimme viime viikolla ilmoituksen Kilroylta, että Fijin lentomme on siirtynyt puolella vuorokaudella eteenpäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lennämme Las Vegasista Los Angelesiin takaisin emme pääsekään suoraan jatkamaan kentältä niinkuin oli suunniteltu, vaan tarvitsemme paikan jossa nukkua ennen kuin uusi lentomme lähtee.. Air Pacific onneksi lupasi järjestää sen ja hyvin järjestikin..

Hiltonissa ilman Parisia

Palmun alla pitäisi olla, mutta olemmekin hienossa hotellissa Los Angelesissa. Meidät majoitettiin Hilton hotelliin, lähelle lentokenttää. Huvittavaa on se, että saimme kaikki seitsemän omat, isot huoneet. Pientä vastakohtaa alkuviikon meiningille, kun asuimme koko jengi samassa huoneessa kerrossängyissä. Mikäs täällä on ollessa ja elellessä kun saamme kaikki ruuat talon puolesta niin kauan kuin olemme täällä. Tarulle ja minulle tämä on jo toinen kerta, sillä taannoin kävi sama homma Helsinki-Vantaalla..

Aamulla saimme ”iloksemme” kuulla, että lentomme ei lähdekään silloin kuin oli ilmoitettu. Syytä näihin muutoksiin tai sitä milloin seuraava lentomme lähtee ei kerrottu. Seuraavan kerran lisätietoja tulee kuulema iltakuudelta. Iltakuudelta saimme kuulla, että lento lähtee seuraavana päivänä klo 15. Eli noin 50 tuntia, yli kaksi vuorokautta alkuperäistä aikataulua myöhemmin…

Tämä itse odottaminen ei ole niinkään rasittavaa, vaan ihan rentoa sinäänsä kun tässä vaan chillaillaan. Kätevää yhdistää esim pyykin pesu ja kuulumisten päivittäminen nettiin samaan pakettiin kuten kuvasta näkyy. Matkamonopolikin korkattiin…

20120124-101602.jpg

Ärsyttävää on se kun ei tiedä milloin pääsemme jatkamaan eteenpäin, sillä en nyt pistäisi rahojani likoon vielä sen puolesta, että tuo annettu aikataulu pitäisi paikkansa. Fijille meidän oli määrä olla tasan viikko ja olimme ostaneet saarien välillä liikkumiseen tarkoitetun viikon mittaisen Bula-passin, joten koko ajan aikamme Fijillä vähenee, harmi sinäänsä. Tosin säätiedotukset sielläpäässä lupaavat aika kosteaa keliä..

Toivottavasti matka jatkuu huomenna kuitenkin johonkin suuntaan. Fijillä ei pitäisi puhelimen eikä netin kuulua, joten siellä ollaan sitten Yasawa-saarilla pienessä informaatiopaitsiossa. Jos ehdin niin laitan vielä tulemaan tänne blogiin pari juttua ajastettuna niin ei tule niin pitkää taukoa postausten välille… Niin ja mihin tuo otsikko liittyy? Se liittyy tietysti erääseen Heikki Silvennoisen legendaariseen sketsivideoon ohjelmasta Aatami & Beetami. Tämä on päivän mittaan keventänyt tunnelmaa aika kivasti.

Viva Las Vegas!

Amerikan kiertueemme viimeinen kohde oli Las Vegas, uhkapelin ja huvittelun paratiisi keskellä aavikkoa.

Vuokra-auto piti palauttaa puoliltapäivin, joten lähdimme liikkeelle jo ennen auringonnousua. Kun pääsimme ajamaan ilman ruuhkia oli ajoaika Los Angelesista Las Vegasiin 4,5 tunnin paikkeilla. Anssiltakin irtos iso peukku keskellä Mojavea.

20120123-191214.jpg

New York, New York

Me asuimme nämä pari yötä New York New York hotellissa, joka siis todellakin on ulkoapäin tehty näyttämään New yorkilta, vapauden patsasta myöten. Muutenkin hotellit on tehty aika vahvoilla visioilla ja laadusta tinkimättä. Hotellit ovat aivan valtaisia (olikohan näin, että maailman 24:stä suurimmasta hotellista 19 sijaitsee tällä Vegasin pääkadulla), joka hotellissa on iso casino ja kaiken kaikkiaan taso on aina korkea. NYNY on yksi halvimpia ja selvästi ”tavallisen kansan” suosima paikka (pukumiehiä siis sopivan vähän), mutta siitä huolimatta ehkäpä upein hotelli, missä olen koskaan asunut.

20120123-190339.jpg
Älyttömyydet kuuluvat Vegasissa asiaan. Niinpä meidän hotellimme katolta löytyi ihan hyvän kokoinen vuoristorata, miksipä ei löytyisi. Käytiin poikien kaa ottamassa tyypit yöllä ja näkymät oli kyllä aika mahtavat värivalojen vilkkuessa kaukana alhaalla.

Casinoiden ehdoilla

Las Vegasissa kaikki tehdään Casinoiden ehdoilla. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset saataisi pelaamaan ja sitten kun pelaaminen on aloitettu se jatkuisi mahdollisimman pitkään. Tästä syystä esim. Ruoka oli Vegasissa selvästi halvempaa kuin muissa käymissämme paikoista. Ruokapaikkoja ja muita palveluja löytyi hotellista niin paljon, että viikkoon ei tarvitsisi lähteä mihinkään hotellista. Eikä sieltä helposti ulos pääsekään, casinot on nimittäin rakennettu niin, että uloskäynnit ovat ikäänkuin piilossa aina jonkun nurkan takana. Myöskään kelloja tai ulkoilmaa ei näe mistään, jotta ei tajuaisi paljonko kello on.

Pelikoneita ja pelipöytiä on yhdellä casinolla jo satoja. Siinä kun pelaa joko pöydässä tai pelikoneella aikansa tarjoaa ”talo” juotavaa, jotta viihtyisi siinä pidempään ja toisaalta, että pienessä nousuhumalassa riskien ottaminen kovenee. Pelipöytien välissä oli myös jatkuvasti tanssityttöjä tai muuta taustaohjelmaa viihdyttämässä pelaajia.

20120123-190400.jpg
Me emme hirveästi pelanneet. Lähinnä hakattiin lämpimikseen perus slot machineja eli ”hedelmäpeliä”. Jarkko pelaili jonkun verran blackjackia ja Janne kävi kokeilemassa pokeriturnausta, mutta ei suurempia voittoja eikä myöskään tappioita kummallekaan.

Vegasissa kaikki on sallittua

Las Vegasissa eletään vähän omilla säännöillään. Moni asia on aika eri tavalla kuin niissä paikoissa missä olemme olleet. Esimerkiksi tuntui vähän oudolta, kun täällä muutoin on anniskelulainsäädäntö aika tiukka, henkkarit kysytään joka paikassa eikä julkisesti saa juoda.

Vegasissakin henkkarit kyllä kysyttiin, mutta muutoin juomien kanssa sai mennä miten tahansa. Esimerkiksi, kun käytiin Hootersissa syömässä niin kun syömähommat oli hoidettu saatettiin napata tuopit kuoraan ja kävellä pihalle, what? Myös baarista toiseen vaihtaessa saattoi viedä juoman mukanaan tai Casinollakin hörppiä omasta pullosta.

Tämä vain yksi esimerkki siitä, että Vegasissa tosiaan kaikki on toisin.

Maineensa veroinen

20120123-190433.jpgPaljon olen tarinoita Vegasista kuullut ja kaikki jenkitkin kenelle sanoimme matkamme varrella olevamme menossa Vegasiin syttyivät ajatuksesta ihan täysin, eikä unohtaa sovi tietenkään mitä parhainta leffaa The Hangover. Ennakko-odotukset olivat siis aika korkealla, mikä mukavinta Las Vegas vastasi odotuksiin täysin.

Sinne tullaan pitämään hauskaa, joten kaikki ovat hyvällä ja rennolla tuulella. Elämää ja värivalojen välkettä riittää joka puolella vuorokauden ympäri. Ekana iltana jätin kaikki kellot pois matkastani ja se oli oikeastaan aika hyvä valinta, eipähän tullut vilkuiltua kelloa jatkuvasti. Casinot ovat hyvin vartioituja, joten niiden tienoilla on myös aika turvallista. Jos joku vie rahasi ni se on varmastikin casino.

Show- ja viihdeosaaminen Vegasissa on varmasti maailman huippua. Pääkatu eli Las Vegas Strip on täynnä kaikenlaisia katutaiteilijoita. Me kävimme katsomassa (mm. sinisen meren strategia-kirjasta tutun) Cirque de Soleilin shown Zumanity. Liput puolentoistatunnin esitykseen maksoivat euroissa noin 60.

Show oli yhdistelmä, akrobatiaa, huumoria ja tanssia. Oikeastaan juuri sellainen spektaakkeli kun ”vegasshown” voisi kuvitellakin olevansa. Zumanity on Cirque de Soleilin esityksistä normaalia rohkeampi versio, K-18. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kustannustehokkuutta oli haettu käyttämällä esiintyjien vaatteisiin huomattavan vähän kangasta… Jos menet Vegasiin mene nyt ihmeessä katsomaan joku show vaikka kalliita ovatkin, kannattaa joka tapauksessa!

20120123-145633.jpg

Pari vinkkiä

Mikäli olet matkustamassa Vegasiin tässä ihan vain pari pientä vinkkiä. Lentokentältä hotelleille kulkee sekä takseja että ”hotel shuttle”-busseja. Shuttlet maksavat 7$ per matkustaja, taksi NYNY:lle puolestaan oli about 15$. Eli mikäli teitä on enemmän kuin kaksi menkää taksilla.

Mikäli tahtoo mennä katsomaan jotain showta älä osta lippuja teatterin omasta box officesta vaan Tix 4 tonight -lippukojusta, joita on stripillä useampia. Lippukojusta ostaessa liput ovat 20-50 % halvempia. Huomaa kuitenkin, että näistä lippupisteistä liput pitää ostaa hyvissä ajoin. Menin noin tuntia ennen kyselemään niin en enää saanut lippua, koska esitykseen oli liian vähän aikaa.

I’ll be back

20120123-151009.jpgKaiken kaikkiaan viikonloppu Vegasissa oli erittäin onnistunut ja hauska. Tuo pari päivää oli toisaalta aika sopivasti, sillä värivalojen jatkuva välke, pelikoneiden kilinä ja aika hektinen meno on myös omalla tavallaan aika raskasta.

Kyllä tämä sellainen paikka on mihin aion vielä palata.:) Kuten kuvasta näkyy vanha vegasin slogani on päivittynyt nykyaikaan…

Nyt matka jatkuu tästä lentäen kohti takaisin Losia ja siitä sitten viikoksi Fijille.

Siirry takaisin sivun alkuun