Saimme viime viikolla ilmoituksen Kilroylta, että Fijin lentomme on siirtynyt puolella vuorokaudella eteenpäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lennämme Las Vegasista Los Angelesiin takaisin emme pääsekään suoraan jatkamaan kentältä niinkuin oli suunniteltu, vaan tarvitsemme paikan jossa nukkua ennen kuin uusi lentomme lähtee.. Air Pacific onneksi lupasi järjestää sen ja hyvin järjestikin..

Hiltonissa ilman Parisia

Palmun alla pitäisi olla, mutta olemmekin hienossa hotellissa Los Angelesissa. Meidät majoitettiin Hilton hotelliin, lähelle lentokenttää. Huvittavaa on se, että saimme kaikki seitsemän omat, isot huoneet. Pientä vastakohtaa alkuviikon meiningille, kun asuimme koko jengi samassa huoneessa kerrossängyissä. Mikäs täällä on ollessa ja elellessä kun saamme kaikki ruuat talon puolesta niin kauan kuin olemme täällä. Tarulle ja minulle tämä on jo toinen kerta, sillä taannoin kävi sama homma Helsinki-Vantaalla..

Aamulla saimme ”iloksemme” kuulla, että lentomme ei lähdekään silloin kuin oli ilmoitettu. Syytä näihin muutoksiin tai sitä milloin seuraava lentomme lähtee ei kerrottu. Seuraavan kerran lisätietoja tulee kuulema iltakuudelta. Iltakuudelta saimme kuulla, että lento lähtee seuraavana päivänä klo 15. Eli noin 50 tuntia, yli kaksi vuorokautta alkuperäistä aikataulua myöhemmin…

Tämä itse odottaminen ei ole niinkään rasittavaa, vaan ihan rentoa sinäänsä kun tässä vaan chillaillaan. Kätevää yhdistää esim pyykin pesu ja kuulumisten päivittäminen nettiin samaan pakettiin kuten kuvasta näkyy. Matkamonopolikin korkattiin…

Ärsyttävää on se kun ei tiedä milloin pääsemme jatkamaan eteenpäin, sillä en nyt pistäisi rahojani likoon vielä sen puolesta, että tuo annettu aikataulu pitäisi paikkansa. Fijille meidän oli määrä olla tasan viikko ja olimme ostaneet saarien välillä liikkumiseen tarkoitetun viikon mittaisen Bula-passin, joten koko ajan aikamme Fijillä vähenee, harmi sinäänsä. Tosin säätiedotukset sielläpäässä lupaavat aika kosteaa keliä..

Toivottavasti matka jatkuu huomenna kuitenkin johonkin suuntaan. Fijillä ei pitäisi puhelimen eikä netin kuulua, joten siellä ollaan sitten Yasawa-saarilla pienessä informaatiopaitsiossa. Jos ehdin niin laitan vielä tulemaan tänne blogiin pari juttua ajastettuna niin ei tule niin pitkää taukoa postausten välille… Niin ja mihin tuo otsikko liittyy? Se liittyy tietysti erääseen Heikki Silvennoisen legendaariseen sketsivideoon ohjelmasta Aatami & Beetami. Tämä on päivän mittaan keventänyt tunnelmaa aika kivasti.

Amerikan kiertueemme viimeinen kohde oli Las Vegas, uhkapelin ja huvittelun paratiisi keskellä aavikkoa.

Vuokra-auto piti palauttaa puoliltapäivin, joten lähdimme liikkeelle jo ennen auringonnousua. Kun pääsimme ajamaan ilman ruuhkia oli ajoaika Los Angelesista Las Vegasiin 4,5 tunnin paikkeilla. Anssiltakin irtos iso peukku keskellä Mojavea.

New York, New York

Me asuimme nämä pari yötä New York New York hotellissa, joka siis todellakin on ulkoapäin tehty näyttämään New yorkilta, vapauden patsasta myöten. Muutenkin hotellit on tehty aika vahvoilla visioilla ja laadusta tinkimättä. Hotellit ovat aivan valtaisia (olikohan näin, että maailman 24:stä suurimmasta hotellista 19 sijaitsee tällä Vegasin pääkadulla), joka hotellissa on iso casino ja kaiken kaikkiaan taso on aina korkea. NYNY on yksi halvimpia ja selvästi ”tavallisen kansan” suosima paikka (pukumiehiä siis sopivan vähän), mutta siitä huolimatta ehkäpä upein hotelli, missä olen koskaan asunut.

Älyttömyydet kuuluvat Vegasissa asiaan. Niinpä meidän hotellimme katolta löytyi ihan hyvän kokoinen vuoristorata, miksipä ei löytyisi. Käytiin poikien kaa ottamassa tyypit yöllä ja näkymät oli kyllä aika mahtavat värivalojen vilkkuessa kaukana alhaalla.

Casinoiden ehdoilla

Las Vegasissa kaikki tehdään Casinoiden ehdoilla. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset saataisi pelaamaan ja sitten kun pelaaminen on aloitettu se jatkuisi mahdollisimman pitkään. Tästä syystä esim. Ruoka oli Vegasissa selvästi halvempaa kuin muissa käymissämme paikoista. Ruokapaikkoja ja muita palveluja löytyi hotellista niin paljon, että viikkoon ei tarvitsisi lähteä mihinkään hotellista. Eikä sieltä helposti ulos pääsekään, casinot on nimittäin rakennettu niin, että uloskäynnit ovat ikäänkuin piilossa aina jonkun nurkan takana. Myöskään kelloja tai ulkoilmaa ei näe mistään, jotta ei tajuaisi paljonko kello on.

Pelikoneita ja pelipöytiä on yhdellä casinolla jo satoja. Siinä kun pelaa joko pöydässä tai pelikoneella aikansa tarjoaa ”talo” juotavaa, jotta viihtyisi siinä pidempään ja toisaalta, että pienessä nousuhumalassa riskien ottaminen kovenee. Pelipöytien välissä oli myös jatkuvasti tanssityttöjä tai muuta taustaohjelmaa viihdyttämässä pelaajia.

Me emme hirveästi pelanneet. Lähinnä hakattiin lämpimikseen perus slot machineja eli ”hedelmäpeliä”. Jarkko pelaili jonkun verran blackjackia ja Janne kävi kokeilemassa pokeriturnausta, mutta ei suurempia voittoja eikä myöskään tappioita kummallekaan.

Vegasissa kaikki on sallittua

Las Vegasissa eletään vähän omilla säännöillään. Moni asia on aika eri tavalla kuin niissä paikoissa missä olemme olleet. Esimerkiksi tuntui vähän oudolta, kun täällä muutoin on anniskelulainsäädäntö aika tiukka, henkkarit kysytään joka paikassa eikä julkisesti saa juoda.

Vegasissakin henkkarit kyllä kysyttiin, mutta muutoin juomien kanssa sai mennä miten tahansa. Esimerkiksi, kun käytiin Hootersissa syömässä niin kun syömähommat oli hoidettu saatettiin napata tuopit kuoraan ja kävellä pihalle, what? Myös baarista toiseen vaihtaessa saattoi viedä juoman mukanaan tai Casinollakin hörppiä omasta pullosta.

Tämä vain yksi esimerkki siitä, että Vegasissa tosiaan kaikki on toisin.

Maineensa veroinen

Paljon olen tarinoita Vegasista kuullut ja kaikki jenkitkin kenelle sanoimme matkamme varrella olevamme menossa Vegasiin syttyivät ajatuksesta ihan täysin, eikä unohtaa sovi tietenkään mitä parhainta leffaa The Hangover. Ennakko-odotukset olivat siis aika korkealla, mikä mukavinta Las Vegas vastasi odotuksiin täysin.

Sinne tullaan pitämään hauskaa, joten kaikki ovat hyvällä ja rennolla tuulella. Elämää ja värivalojen välkettä riittää joka puolella vuorokauden ympäri. Ekana iltana jätin kaikki kellot pois matkastani ja se oli oikeastaan aika hyvä valinta, eipähän tullut vilkuiltua kelloa jatkuvasti. Casinot ovat hyvin vartioituja, joten niiden tienoilla on myös aika turvallista. Jos joku vie rahasi ni se on varmastikin casino.

Show- ja viihdeosaaminen Vegasissa on varmasti maailman huippua. Pääkatu eli Las Vegas Strip on täynnä kaikenlaisia katutaiteilijoita. Me kävimme katsomassa (mm. sinisen meren strategia-kirjasta tutun) Cirque de Soleilin shown Zumanity. Liput puolentoistatunnin esitykseen maksoivat euroissa noin 60.

Show oli yhdistelmä, akrobatiaa, huumoria ja tanssia. Oikeastaan juuri sellainen spektaakkeli kun ”vegasshown” voisi kuvitellakin olevansa. Zumanity on Cirque de Soleilin esityksistä normaalia rohkeampi versio, K-18. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kustannustehokkuutta oli haettu käyttämällä esiintyjien vaatteisiin huomattavan vähän kangasta… Jos menet Vegasiin mene nyt ihmeessä katsomaan joku show vaikka kalliita ovatkin, kannattaa joka tapauksessa!

Pari vinkkiä

Mikäli olet matkustamassa Vegasiin tässä ihan vain pari pientä vinkkiä. Lentokentältä hotelleille kulkee sekä takseja että ”hotel shuttle”-busseja. Shuttlet maksavat 7$ per matkustaja, taksi NYNY:lle puolestaan oli about 15$. Eli mikäli teitä on enemmän kuin kaksi menkää taksilla.

Mikäli tahtoo mennä katsomaan jotain showta älä osta lippuja teatterin omasta box officesta vaan Tix 4 tonight -lippukojusta, joita on stripillä useampia. Lippukojusta ostaessa liput ovat 20-50 % halvempia. Huomaa kuitenkin, että näistä lippupisteistä liput pitää ostaa hyvissä ajoin. Menin noin tuntia ennen kyselemään niin en enää saanut lippua, koska esitykseen oli liian vähän aikaa.

I’ll be back

Kaiken kaikkiaan viikonloppu Vegasissa oli erittäin onnistunut ja hauska. Tuo pari päivää oli toisaalta aika sopivasti, sillä värivalojen jatkuva välke, pelikoneiden kilinä ja aika hektinen meno on myös omalla tavallaan aika raskasta.

Kyllä tämä sellainen paikka on mihin aion vielä palata.:) Kuten kuvasta näkyy vanha vegasin slogani on päivittynyt nykyaikaan…

Nyt matka jatkuu tästä lentäen kohti takaisin Losia ja siitä sitten viikoksi Fijille.

17.1.1988 meikä poika ponkaisi tähän maailmaan. Sehän tarkoittaa sitä, että 24. syntymäpäivääni vietän aivan sattumalta Amerikan Yhdysvalloissa, Los Angelesissa 6 hyvän ystäväni kanssa.

Syntymäpäiväni vietimme Universal Studioilla, jokaisen pienen pojan unelmamestassa ja illalla ystäväni olivat järjestäneet minulle juhlat huoneeseemme. Tämä tuli minulle ihan totaalisena yllätyksenä, mutta yllätys oli kaikin puolin positiivinen.

Kun palailiimme Aleksin ja Anssin illan kauppareissultamme huoneeseen oli se täyttynyt ilmapalloista, seinälle ilmestynyt Happy Birthday-plagaati sekä pöydällä mitä uskomattomin jalkapallo-aiheinen kakku. Hotellin henkilökuntaan kuulunut Kenny poikkesi partyissa ja kehui niiden olleen parhaat synttärit mitä hän on tässä hostellissa nähnyt.

Ja ikäänkuin tilattuna hostellimme ”Party roomissa” sattui olemaan stand up ilta, missä vieraana oli 5 jenkkiläistä kansallisesti tunnettua koomikkoa.Yhdellä heistä, Tommy Morellilla sattui myös olemaan synttärit samana päivänä.. Veimme kakun mennessämme mukaan partyihin ja synttärisankarina koomikot, etenkin illan hosti huomioi minut läpissään aika monesti ja ihan positiivisessa hengessä. Kiva ilta oli kaikin puolin.:)

Kyllä aito yllätys on tunteista parhaimpia. Kiitos reissuystäväni mahtavasta synttärilahjasta, arvostan tosi paljon tätä.:)

Toinen paikka missä viivähdimme pidempään oli siis Los Angeles.. Majoituimme Banana bungalow hostellissa West Hollywoodissa. Paikka sijaitsee ihan uskomattomalla paikalla aivan kuuluisien Hollywood bulevardin ja Sunset Bulevardin alkupäässä. Uskomattomalla siinä mielessä,että vaikka Losissa on pitkä matka joka paikkaan voi tästä kävellä walk of famelle ja sunset bulevardille ihan helposti. Universalille matka oli tästä neljä mailia, Venice beachille ja Santa Monicaan about 10 mailia.

Banana bungalow (5920 Hollywood Boulevard, Los Angeles, CA jos jotain kiinnostaa osoite) oli mielettömän osunut valinta muutoinkin kuin sijainnin puolesta. Täällä oli paljon muitakin nuoria muista maista ja erilaista ohjelmaa (+free beer) melkein joka ilta. Ihan tosi hyvä boogie sekä ilmaiset parkkipaikat, wifi-verkko ja hintaan kuului myös aamupala eli muroja, paahtoleipää ja kahvia. Pyykikoneet ja kuivurit maksaa reilun dollarin per rundi ja saapua tänne voi 24h. Meidän porukassa on 7 henkeä, joten kun nyt hostelli ei ole aivan täynnä saimme neuvoteltua yhden 8 hengen dormin itsellemme. Tämä on hostellielämää parhaillaan!

This is Hollywood

Täällä Los Angelesissa on oikeasti ehkä maailman huonoin julkinen liikenne, huomioon ottaen kuinka suuresta kaupungista on kyse. En tiedä mikä on syy, mutta ihmiset käyttää liikkumiseen lähinnä omia autojaan ja mikä parasta, kukin autoilee yksin. Sen takia täällä liikkuminen ilman autoa on aika haastavaa kun välimatkatkin on aika pitkiä.

Meillä oli vuokra-automme käytössämme, joten pääsimme kurkkimaan esimerkiksi Bel Airin ja Beverly Hillsin asuinalueille. Ostimme tienvarresta ”Star mapin” eli kartan mistä näimme missä kukin julkkis asuu ja kurvailimmekin J. Lon, Elton Johnin, Howard Hughesin ja Angelina Jolien kulmilla. Kävimme myös Playboy-mansionin porteilla, mutta herra Hefner oli ilmeisesti unohtanut vierailumme, sillä portit eivät avautuneet meille. Ymmärtäähän sen, kun alkaahan mies olla jo aika vanha..Huomatkaa kuitenkin vasemman laidan kuvasta Anssin pettynyt ilme.

Kyllä täällä on rahaa käytetty taloihin ja autoihin ihan sillei reilulla kädellä, kuten Aleksi sanoi: ”Suomalaiset lottovoittajat voisivat tulla tänne toteamaan, että ovat edelleen aika köyhiä”

Meidän tekemien havaintojen mukaan paras paikka bongata ja poseerata Hollywood-kyltin kanssa on Deronda Drive. Se mutkittelee ylös vuorelle vastapäätä kylttiä ja tietä voi ajaa niin pitkään kunnes edessä on lukitut portit joka suuntaan.

Universal Studios

Oli mahtavaa päästä viettämään syntymäpäivääni paikkaan, johon pääsemisestä olen pitkään haaveillut eli Universal Studiosille. Elokuvatuotantoyhtiö Universalin Studioiden yhteyteen on pystytetty upea huvipuisto, jossa kaikki laitteet ovat elokuva-aiheisia. Myös itse studioalueelle pääsi kurkkaamaan ohjatun kiertoajelun kyydissä.

Liput puistoon maksoivat about 80$, mutta kyllä oli joka sentin arvoista. Ajankohta eli arkipäivä off-season aikaan oli täydellinen, sillä jonoja ei ollut käytännössä ollenkaan ja ehdimmekin kiertää yhden päivän aikana kaikki laitteet ja esitykset joita on yhteensä noin kymmenkunta.

Esityksissä esiteltiin mm. kuinka sekä perinteisiä että digitaalisia erikoistehosteita tehdään tai elokuvista tuttujen eläinten temppuja. Mukana oli mm. Ace Venturan alkukohtauksesta tuttu valkoinen papukaija.

Laitteet oli aika toisen tyyppisiä kuin missään muualla missä olen käynyt. Laitteissa hyödynnettiin kolmiulotteista kuvaa, äänitehosteita, liikkuvia penkkejä ja eläviä näyttelijöitä. Esimerkiksi Shrekin matkaan kun erehdyttiin lähtemään niin jouduttiin vaarallisiin tilanteisiin, muun muassa vesiputoukseen. Vesiputouksessa tippuessamme niskaan kävi kova ilmavirta ja kun putoaminen loppui roiskahti reilu satsi vettä naamalle ja tuoli heilui ku heinämies mahtavan 3d kuvan tahdissa. Mahtavaa!

Terminaattori-laitteessa tunnelma nousinkattoon kun Iso-Arska jyräytti paikalle prätkällä ja pamautteli haulikolla pari kertaa ruudin käryisesti. Tässä oli puolestaan hyödynnetty 3d-kuvan lisäksi oikeita näyttelijöitä. Huikeita vehkeitä kaiken kaikkiaan!

Myös kurkistus studiolavasteisiin oli mielenkiintoinen. Mielenkiintoista oli myös kun kierroksen aikana näytettiin paitsi lavasteita myös monia erikoistehosteita kuinka ne tehdään käytännössä. Näyttäähän ne paljaalla silmällä paljon kökömmiltä vaikka uskomattomia systeemejä ovatkin. Ajelimme bussilla mm. Täydelliset naiset-sarjasta tutun Wisteria Lanen läpi. Tyttöystäväni mukaan täydellisiä naisia ei näkynyt, koska he ovat edelleen Suomessa, eikä kommentilla viitattu TV-sarjan naisiin…

Meikäläinen oli niin innoissaan jo Shrekin ja Spongebobin kanssa poseeraamisesta, että tuskin maltan odottaa kun pääsen viemään muutaman vuoden päästä viimeisen päälle uskomatonta kummityttöäni Vernaa Muumimaailmaan ja Legolandiin.

Kannattaako Los Angelesiin tulla?

Aika moni sanoi ennen reissua, että älkää varatko kovin paljon aikaa Losiin, mesta on aika väsynyt. Nyt kun olemme täällä ymmärrän mitä tällä tarkoitettiin. Hollywoodissa, Beverly Hilssissä ja Bel Airissa ei ole läheskään niin paljoa näkemistä kuin luulisi. Kokonaisuudessaan voi sanoa, että kyseessä on vain rikkaiden asuinalue, ei mitään erikoisempaa.

Kaupat, baarit ja kaikki muu on tässä keskeisillä alueillakin aika väsynyttä. Anaheim tai San Francisco vaikka ovat monin verroin pienempiä vaikuttavat monin verroin elävimmältä.

Tippaakaan ei kuitenkaan kaduta, että tultiin tänne Losiin, sillä Opa ja muut en olisi koskaan ymmärtänyt mitä ihmettä te höpötätte, jos en itse olisi päässyt tilannetta toteamaan.
Pikemminkin suorastaan upeaa, että pääsi täällä käymään ja toteamaan, että ihmiset ketkä rakentavat kulissia ammatikseen tekevät työnsä hyvin, sillä mielikuvissahan tämä Hollywood vaikuttaa kovinkin pramealta seudulta.

Kaikenlaisia hassuja kohtaamisia on jo tähän lyhyeen matkaan mahtunut. Eräänä aamuna liikennevaloissa yksi mies toivotti meille ”huomenta”. Satuimme olemaan menossa samaan suuntaan, joten juttelimme hetken aikaa siinä kävellessä tämän turkkilaisen, suomessa vaihdossa olleen koodarin kanssa. Hän kehotti meitä lähtemään pois kaupungin keskustasta ja niinpä vuokrasimmekin pyörät, kuten aiemmin kirjoitin.

Rautalampi-linkki löytyi

Olen tehnyt tutkimusta ja huomannut, että ihan mihin päin maailmaa meneekään niin viikon sisällä tulee vastaan joku rautalampilainen tai jokin muu linkki emäpitäjään. Näin kävi tälläkin kertaa.

Kun olimme äänestämässä piti tietoja kirjata lomakkeeseen ja kun ilmoitin kotipaikakseni Rautalammin kysyi takanani jonottanut nainen, että olenko todella kotoisin Rautalammilta. Siinä juteltuamme ilmeni, että naisen (Heli Pakarinen) miehen Carl Pakarisen suku on kotoisin Rautalammin Pakarilasta. Näin se maailma on pieni.

Onnittelut NFL-tähdeltä

Yksi hämmästyttävimmistä kohtaamisista oli kuitenkin entisen NFL jenkkifutaajan, Oakland Raidersin #56 linebackerin Jeff Barnesin kanssa. Hän sattui olemaan San Franciscon NFL-kaupassa pyörimässä ja menimme juttelemaan hänelle. Kerroin, että ystävälläni (joka on myös jenkkifutaaja Suomessa) olisi muutaman tunnin päästä häät ja pyysin olisiko mahdollista saada onnittelut häneltä.

Jeff innostui heti, vaikka ripittikin minua ihan aiheellisesti siitä, että mitä ihmettä minä teen San Franciscossa, jos ystäväni häät on Suomessa. Sain kuitenkin edes vähän armoa, kun kerroin kuitenkin olleeni polttareissa mukana.

Muutoinkin äijä oli ihan ilmiliekeissä häistä ja kaikista muistakin asioista mitä juttelimme. Hänen aloitteestaan jauhoimme muun muassa hetken suomen jenkkifutistilanteesta. Hän tiesi lajin olevan täällä pohjolassa vielä aika lapsen kengissä, mutta toivoi kaikkea hyvää, että laji kasvaisi suositummaksi myös näillä leveysasteilla.

Barnesilta jäi reissuporukkamme sisäpiirihuumoriin elämään tapa jolla hän aina syttyi jollekin asialle mitä hänelle kertoi ja hoki samaa sanaa monta kertaa putkeen. ”Yesyesyesyes”, uskoisin että tulette kuulemaan tätä vielä.

Teemu on aina Teemu

Joskus kohtaamiseksi riittää juttelun sijasta pelkkä katse. Yksi tämän reissun uskomattomimpia kohtaamisia oli Anaheimissa, Honda Center-areenalla. Olimme seuraamassa NHL-joukkueiden alkulämmittelyä kaukalon reunalla ja heiluttelimme suomen lippua ”ihan vaan vähän fiiliksissä”.

Kun joukkueen varakapteeni, elävä legenda numerolla #8 luisteli meidän luokse ja hymyili meille siinä meinasi isonkin pojan silmä kostua. Samalla hetkelläJarna ja Taru, ketkä eivät niin aktiivisesti seuraa kiekkoa rakastuivat Teemuun. Eikä ihme, onhan se ihan käsittämätön pelaaja ja ihminen. Respect!

Sunnuntaina 15.1. Best Western motelli Blac Oak Motor Lodgessa, Paso Roblesissa, Californiassa elämä hymyilee. Siisti 8 hengen huone, mahdollisuus pestä pyykit ja käyttää poreammetta ja uima-allasta vain 30 dollaria per naamari, kun tingattiin kaikki maailman opiskelija-alennukset. Hostellit muutaman dollarin halvempia, mutta kyllä tässä hinta-laatusuhde on kohdillaan. Iltaa istuessamme huomasimme että nyt on 6 takana ja 60 edessä. mutta mitä?

Rahoja?

Rahoja on jälkeen jäänyt valitettavasti paljon enemmän. Ruokiin menee helposti 30-40 dollaria päivässä. Täällä on toistaiseksi ollut meillä myös aika huonosti mahiksia tehdä itse ruokia. Majoitukseen noin 20-30 dollaria per yö. Bensoihin ehkä 5-10 dollaria päivässä per tyyppi, polttoaine maksaa täällä alle dollarin litralta. Päiväbudjetti nousee helposti 70 dollariin,ei siis mitään edullista oleskella täällä. Sitten kun mennään esim. Universal Studioille päiväksi se maksaa heti 80$ kertalinttuulla.

Maileja?

Ei vieläkään oikea vastaus. Nyt on mailit noin puolivälissä tämän mantereen osalta. Ensimmäinen pyrähdys San Franciscosta Berkeleyn ja Silicon Valleyn kautta Los Angelesiin on noin 500 mailia ja toinen veto sitten Losista Las Vegasiin noin 300 mailia. Mailin ollessa noin 1.6 kilometriä tullaan yhteensä ajamaan täällä yli 1200 kilsaa. Tiet on hyviä, parhaillaan 10 kaistaisia, liikenne sujuvaa ja autot isoja. Hyvin ollaan liikenteessä pärjätty.

Burgereita?

Niitä on takana ainaki ton verran, mut ei välttämättä edessä noin paljoa. Ei olla mitenkään yritetty burgereita vältellä, joten kyllä melkein joka päivä on tullut burgeri vedettyä. Älä huoli äiti, muutakin ollaan syöty.

Pikaruokapaikkoja on ihan joka nurkalla. eihän nyt tuotteet kovin paljoa eurooppalaisita eroa, mut hyvin maistuuvat. In-n-Out Burger, Carl Jr. ja Jack-in-the-box on kyllä tässä skenessä ihan hauskoja uusia tuttavuuksia. Pitäähän sitä nyt yrittää päästä jenkkimoodiin myös näitten ruokien suhteen. Maassa maan tavalla.

Anssillekin löytyi hätätilanteessa McDonaldsin ”dollarin nahka”. Huomaa myös kuvan reunassa kiiltelevä Käsidesi.

Tuoppeja?

Paras arvaus tähän mennessä. Juopottelun suhteen ollaan oltu hyvin kilttejä. Kyllähän kylmä Budveiser välillä virkistää, mutta ollaan toistaiseksi haluttu olla aamusta liikenteessä freeseinä, niin krapulalle ei olisi nyt oikein tilaa. Eikä tässä ole sen ihmeempää tarvetta ole ollut lähteä riipomaan, hauskaa ollaan osattu pitää muutenkin. Baarissa tuoppi maksaa noin 5 $.

Joo, ollaan nössöilty. Suurin syy minkä takia haluamme heti aamusta hyökätä liikenteeseen on se, että pimeä tulee jo viiden maissa. Joten jos kömpii puoliltapäivin ylös, vähän keräilee itseään ja syö jotain ei yht äkkiä olekaan kun pari tuntia aikaa ennen auringon laskua.

Reissupäiviä?

Bingo! Tosiaan vajaa viikko on nyt takana ja 9 vielä edessä, huh huh! Toistaiseksihan reissussa ollaan oltu vasta perus lomareissun verran joten sen suhteen olo ei ole ihmeellisempi. Ehkä sen tajuaa vasta myöhemmin, että täällä maailmalla ollaankin aika pitkään.

Porukan kesken kaikki on sujunut hyvin. Lähes koko aika ollaan menty koko jengillä ja hyvin ollaan saatu soviteltua suunnitelmat yhteen. Toivottavasti jatkuu yhtä saumattomana jatkossakin.

P.S. jakakaa ihmeessä näitä postauksia eteenpäin, vaikka painamalla tosta alta löytyvästä ”Like” napista.