Jarna goes skydive

Viimein tänne blogiin saadaan nyt muidenkin matkailijoiden ajatuksia, kun Jarna innostui kirjoittamaan hauskan pätkän huimasta hypystään..

Täältä pilvien päältä voit muistaa tämän maan

Laskuvarjohyppääminen on monen mielessä kovin samansuuntainen unelma kuin matkustaa maailmanympäri. Harvempi voi väittää, ettei olisi unelmoinut jommasta kummasta. Tai jopa molemmista.

Maailmanympärysmatka on menossa parhaillaan ja tandemlaskuvarjohypyn pääsin hyppäämään eilen. Tämä yhtälö tuntuu todella käsittämättömältä! Saan olla todella onnellinen.
Uusi-Seelanti on yksi lajin päämajoista ja se on helppo ymmärtää. Maa on todella kaunis myös pilvien päältä katseltuna. Paikaksi valitsimme Wanakan, mikä sijaitsee aivan Queenstownin tuntumassa. Aikaisempi yrityksemme Taupossa kaatui liian kovaan tuuleen. Hyvä niin, sillä sää täällä oli lähes pilvetön ja aurinko paistoi täydeltä terältä.

Itse hyppääminen tapahtui todella nopeasti. Kuvittelin, että että valmisteluihin ja koulutukseen kuluisi aikaa ainakin tunnin verran. Todellisuudessa aikaa kului 5 minuuttia. Turvallisuuspaperit täytettyämme ja hypyt maksettuamme olimme lähes samantien haalarit päällä koneessa. Tuntuu, ettei kerennyt tajuta mitään. Ehkä parempi. Janne ja Henna hyppäsi 12 000 jalasta, joka on noin 3,5 kilometriä. Minä ja Taru puolestaan 15 000 jalasta joka on noin 4,5 kilometriä. Meidän korkeus oli sen verran korkea, että laki vaati antamaan meille lisähappea maskeilla. Eikä hapesta varmasti haittaa ollut. Sen verran jännitti.

Se hetki, kun istut koneen laidalla ja maa näkyy jalkojen ”alla” 4,5 kilometrin korkeudesta oli vapauttava. Seuraava hetki eli vapaapudotus mikä oli mielestäni hienointa kesti 60 sekuntia. Vauhtia oli noin 200km/h. Matka oli jotain aivan käsittämätöntä. Siellä vain mentiin ja nautittiin huumasta. Olen nähnyt monia unia hyppäämisestä ja se tuntui todella samanlaiselta.

Pääsin hyppäämään kokeneen konkarin kanssa jonka nimi oli Uros, niin koomiselta kuin se suomalaisesta kuulostaakin. Miehellä oli takana yli 20 000 hyppyä, joten todella turvallisessa kyydissä oltiin.

Muistan erään ystäväni sanoneen, että hypääminen on parasta mitä housut jalassa voi tehdä, eikä se kyllä siitä kaukaksi heitä. Äitini kommentti oli valokuvat nähtyään: ” En muista olisinko koskaan nähnyt tytärtäni noin onnellisena.” Ihan mahtavaa!