Wlania mä metsästän

Langatonta verkkoa mä metsästän. Tahdon saada… Ilmaisen? Tämä nousi yllättävän isoksi teemaksi maailmalla ja ansaitsee siksi oman postauksensa. Suomessa on niin hyvät (ja liittymän hintaan kuuluvat) mobiilidatayhteydet, että langattomien verkkojen varassa ei tule oltua niin paljon, mutta reissun päällä ilmainen langaton verkko eli Wlan eli WiFi oli aina mukava kohdattava. Jo pelkästään navigoinnin kannalta, kosk kännykän navigaattorikin lataa kartat datayhteyden kautta.

Kyltti “Free Wifi” saattoi olla ihan riittävä sisäänheittäjä ravintolaan. Starbucks ja McDonalds olivat myös varmoja paikkoja löytää ilmainen WiFi, joten monessa kohtaa ohjasi meidän asiakkaiksi näihin megaketjujen mestoihin. Tästä oppineena pitääpä laittaa samanlainen ilmoitus ensikesäksi myös Mortonin edustalle.

Jenkeissä ilmaisia Wlaneja löytyi varsin reilusti. Fijillä oli välillä ongelmia löytää puhelinverkkoakin, mutta pääsaarella pääsi nettiin maksua vastaan. Uudessa-Seelannissa ilmaisia nettejä ei juurikaan ollut ja muutoinkin netin käyttäminen oli aika kallista, rajoitteet joko datapohjaisia tai aikapohjaisia tai sekä että. Balilla ilmaisia verkkoja löytyi ravintoloista. Gilin saarilla hauskaa oli, että kun netti singottiin sinne langattomasti Lombokin puolelta, niin sateella ei sitten yhteydet wörkkinytkään.

Sellaisen havainnoin tein, että valitettavan usein esimerkiksi ravintolan mennessä face-to-face kanssakäyminen jäi esimerkiksi facebookkaamisen jalkoihin, kun älypuhelimet pistettiin laulamaan. Tämä sai minut myös ajattelemaan asiaa paljon ja tulevaisuudessa yritän itse parantaa tapojani ja keskittyä kohtaamaan niitä minun kanssa kasvokkain olevia ihmisiä sen sijaan, että poistuisin tilanteesta virtuaalimaailman syövereihin.