Waitomo caves – vettä reiässä

Uusi-Seelanti on kuuluisa luonnon ihmeistään. Ensimmäisen läheisemmän kontaktin tämän maan ainutlaatuisiin ihmeisiin otimme heti kun pääsimme pois Aucklandista ja jyräytimme uljaat ratsumme Waitomo Caveseille.

20120210-055508.jpg

In maori language ’wai’ means ’water’ and ’tomo’ means ’hole’.

Sitäpä nämä luolat todella olikin. Veden liuskekiviseen maaperään kovertamia korkeita uria, arvioisin luolien olleen noin 40 metriä maanpinnan alapuolella.

Monenlaisia vaihtoehtoja oli erilaisista reissuista eri luoliin, joista osassa mentiin jalan ja osassa veneellä. Me valitsimme 39NZD maksaneen reissun luolaan, jossa käveltiin koko matka. Ilman opastusta luoliin ei päässyt.

Tämä luola jossa me kävimme oli vanha maanalainen jokiuoma. Korkeus vaihteli parista metristä viiteen metriin. Vettä luolassa virtasi vielä sen verran, että siellä on mahdollista tehdä myös blackwater raftingia. Luola oli noin 3 kilometriä pitkä ja se päättyi mereen.

20120210-055844.jpg

Aikanaan (viimeiset tiettävästi vielä noin 300-400 vuotta sitten) tässäkin luolassa on vipeltänyt nyt jo sukupuuttoon kuolleita Moa lintuja, joista suurimmat olivat jopa 3 metriä korkeita.

Luonnon ledivalot

Luolan katot olivat täynnä pieniä valkoisia valopisteitä, vähän kuin ledivaloja. Kiiltomatoja tietenkin ja niitä oli muuten paljon. Matoset kehräsivät katosta roikkuvaa rihmaa joka loisti niiden valossa. Aika veikeitä.

20120210-055629.jpg
Aika upeita oli myös luolan katosta roikkuvat tippukivet. Luolassa on lämmintä noin 15 astetta ympäri vuoden. Tämä oli hyvä avaus luonnon ihmeelliseen maailmaan.

Ai niin, parhaillaan tuotannossa olevaa Peter Jacksonin Hobitti leffaa kuvattiin tässä aivan lähellä. Kuulema viimeiset kuvausryhmän rippeet olivat lähteneet kylästä muutama viikko takaperin. Kivenheiton päässä täältä oli myös mesta, missä hostellihuoneita on tehty mm. junasta ja lentokoneesta. Näytti ihan kivalta, mutta haluttiin ajaa illaksi Rotoruaan.

Halki pohjois-saaren

20120208-112830.jpg

Eka viikko takana Uudessa-Seelannissa. Kuten aiemminkin kerroin aluksi olimme pari päivää Aucklandissa, sitten saimme allemme kokeneet reissaajat nimittäin Subaru Legacyn ja Nissan Sunnyn. Nämä jo vähän elämää ja kilometrejä nähneet vehkeet ei ihan samalla tavalla säväyttäneet, kun jenkkien uutuuttaan hohkaneet maasturit, mutta matka taittuu mainiosti vaikka väärällä puolella tietä ajetaankin. Subarussa ei muuten sitten ole bensavaloa, ihan vaan tiedoksi..

Reittimme on kulkenut seuraavasti Auckland – Rotorua – Taupo – Wanganui – Wellington. Nyt olemme Wellingtonissa, maan pääkaupungissa, aivan pohjois-saaren eteläkärjessä. Mutkaisia teitä on mukava ajella, kun maisemat vaihtuvat jatkuvasti. Kaikkein parhaiten maisemia voi muistelle Taru Sormusten Herrasta leffoista, sillä leffatrilogian maisemat todella ovat täällä olemassa.

Seuraavassa kerrottu vähän tarkemmin paikoista joissa kävimme, kovimmista jutuista kirjoitan erikseen omat postauksensa, jotta voi liekittää enemmän.

Rotorua

Aucklandista hilppasimme pitkin länsirannikkoa ensin katsomaan Waitomo Caveseja, eli luonnonluolia, joissa asustelee paljon kiiltomatoja. Matkaa Aucklandista Rotorualle olisi suoraan ollut 235km, mutta tämä lenkkimme teki noin 100 kilsaa lisää.

Rotoruaan saavuimme alkuillasta. Ensimmäisenä huomion kiinnitti joka puolella maastosta nousevat näyttävät höyrypatsaat sekä joka puolella leijaileva erikoinen haju, josta tuli mieleen lähinnä joku mädäntynyt ruoka.. Molemmat ovat seurausta vulkaanisesta maaperästä. Ilmassa on koko ajan rikkiä ja kaikkea muuta sellaista, joka saikin esimerkiksi Tarulla astmaoireet puhkeamaan pintaan voimakkaammin kuin vuosiin.

Menimme ensin syömään ja sitten etsimään majoitusta, kello alkoi olla yhdeksän. Emme olleet tienneet, että toisin kuin yleensä täällä hostellien respat menevät kiinni illalla ysiltä tai kympiltä. Kun oli muutama paikka kierretty niin tajuttiin, että tässä ei nyt hirveästi voi valkata, jos meinataan johonkin yöksi päästä ja otettiin loppujen lopuksi pariksi yöksi oma dormi Cactus Jack hostellista. Mexikaani henkinen hostelli oli kaikin puolin leppoisa mesta, vähän vanhahtava, mutta toisaalta hostellissa vaikutti olevan remppa menossa. Huoneet maksoi 25NZD per lärvi. Hostellin erikoisuus oli äkäinen siivooja, joka aamulla 10-11 aikaan siivosi keittiötä eikä sinne ollut silloin asiaa edes muulla henkilökunnalla. Toisena aamuna me nätisti odottelimme check outin jälkeen tunnin verran, että saatiin eväämme keittiöstä, mihinkäpä tässä niin kiire..

20120208-113319.jpg

Rotorua on melko pieni kaupunki, josta löytyy hurjasti kaikenlaista aktiviteettia tehtäväksi. On benjiä, laskuvarjohyppyä, koskenlaskua ja vaikka mitä. Rotorualla parasta oli kuumat lähteet, joissa vesi on todella noin 40 asteista. Monet paikoista on pääsymaksullisia, mutta hostellimme jäbä neuvoi meille yhden ilmaisen tosi siistin mestan nimeltään Kerosene Creek.
Rotorualla kävimme myös laskemassa koskea porukalla, suurin vesiputous matkalla oli 7 metriä.

20120208-113257.jpg

Taupo

Parin yön jälkeen nokka käännettiin kohti Taupoa, johon oli matkaa noin 80 km. Taupo oli ainakin mun mielestä kivempi ja pienempi paikka kuin Rotorua. Leppoisa. Taupon kaupunki sijaitsee Taupo-järven rannalla, joka on aikanaan syntynyt tuohon tulivuoren purkauksen myötä. Laatuaan Taupo-järvi on tiettävästi maailman suurin kraaterijärvi.

Rotoruasta päin tullessa tienvarresta kannattaa poiketa Huka falls-vesiputouksille katsomaan miten vesi tekee työtään.

Kaupungin infokeskuksen vieressä oli kiva puisto, mihinkä tietenkin iltakävelyllä käydessä mentiin testaamaan kaikki lasten kiipeilyvehkeet ja kieputtimet. Lapsi on kuulema terve kun se leikkii..

20120208-113358.jpg

Taupon ja Rotoruan tarjonta aktiviteettien suhteen on varmaan aika saman tyyppinen. Muutenkin jotenkin hankala tehdä suurta eroa näiden mestojen välille, vaikka ne melko erilaisia ovatkin. Suosittelen käymään molemmissa.

Taupossakin majoituksen kanssa meinasi olla ongelmia siksi, että monet paikat olivat täynnä. Tilaa löytyi kuitenkin Blackcurrant Backpackersista, missä oli siis niinkin mieletöntä luksusta kuin irralliset sängyt jokaiselle (ei siis kerrossänkyjä). Yö taisi maksaa about 27 NZD, eli varsin kohtuullinen. Respaa hoitanut jäbä oli tosi mukava ja hyperaktiivinen, ainakin ADHD ellei jopa FullHD.

Maanantai oli koko maassa joku yleinen vapaapäivä, joten sunnuntai-iltana päätimme käydä ottamassa Taupon yön totaaliseen hallintaamme poikaporukalla. Paljon oli paikallista väkeä liikkeellä ja hiki päässä teknottiin tappiin asti.

Wanganui

Tauposta noin sadan kilsan päässä sijaitsee Tongariro National Park, kansallispuisto joka on monesti rankattu maailman upeimpien vaellusmaastojen kärkipäähän. Parin kymmenen kilsan lenkkiin sisältyy nousua noin kilometrin verran. Reitin keskivaiheille asettuva huippu nousee noin 1900 metriin. Meillä meni rykäsyyn 7 tuntia, eli ihan kelpo lenkki.

20120208-113334.jpg

Tongarirosta päätimme jatkaa 130 km matkan verran yöksi länsirannikolle Wanganuin kaupunkiin. Wanganui vaikutti kovin pieneltä kaupungilta, hostellejakaan ei kovin montaa löydetty. Onneksi taas kerran oli varattu etukäteen majoitus.. Wanganui valikoitiin kohteeksi ihan vaan puhtaasti katsomalla karttaa mikä kaupunki olisi reitin kannalta optimaalinen. Täällä nukuimme yön ja jatkoimme matkaa, kaupunkiin tutustuttiin keskustassa juotujen aamukahvien verran. Kaupungin keskellä virtasi satakunta metriä leveä joki ja Anssi ainakin ihastui paikkaan tosissaan. Hänen mukaansa mesta oli vähän niinkuin Turku, mutta turkulaisista ei ole niin isoa riesaa..

Wellington

Wanganuista Wellingtoniin ajelimme länsireunaa pitkin parisataa kilometriä leppoisaan tahtiin. Kylläpä vain tähänkin matkaan silti vierähti joku nelisen tuntia parilla pysähdyksellä. Pienellä huoltoasemalla kun oltiin tankkaamassa sattui kassajonoon pari tyttöä, ketkä nukkuivat Fijillä meidän kanssa samassa dormissa, heh.

Täällä tapasimme tiimikaverimme Jussin ja Susannan. Pariskunta päätti lähteä kiertämään reissunsa kahdestaan, kun heidän haluamansa kohteet poikkesivat niin paljon muun jengin ajatuksista. Hyvä niin, sillä unelmien matkallaanhan tässä jokaisen on tarkoitus ollakin.:) Tiesimme olevamme samaan aikaan kaupungissa, mutta aivan sattumalta päädyimme samaan hostelliin, Cambridge hotel & hostellin tuossa halvemmassa osiossa. Hieman kyistä on se, että laitoksen lähimaillakaan ei ole ilmaisia parkkipaikkoja, ihanaa kun on kaksi autoa mukana..

Jussin ja Sussun kanssa oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ihan huolella BBQ-lautasten äärellä. Kuulla mitä he ovat tehneet ja missä käyneet sekä myös kertoa omia kommelluksia matkan varrelta. Tätä voisi sanoa tämmöisen aloittelevan reissaajan vertaistueksi. Toivottavasti nähtäs vielä uudestaan Sydneyssä.

Wellingtonissa tarkastamisen arvoinen mesta on ehdottomasti museo, jossa on mielenkiintoisia näyttelyjä Uuden-Seelannin luonnosta ja historiasta mm. Maori-kulttuurista. Mikäli kasvit yhtään kiinnostaa kannattaa ajaa raitiovaunulla ylös mäen päälle ja kävellä sieltä alas puutarhojen ja Lady Norwoodin ruusutarhan läpi.

Sitten illalla kuuden aikaan täräytämme lautalla (joka on muuten pirun kallis. Kahden auton kanssa ylitys tulee maksamaan meille noin 90 NZD per berberi) etelä-saarelle, Pictoniin.

20120208-112844.jpg

Tämän kauemmas kotoa ei oikein pääse

Fijillä alkoi vettä ripeksimään, joten otimme siivet alle ja lensimme alta pois. Fijin oma lentoyhtiö Air Pacific ei vakuuttanut ihan viimeisen päälle, sillä tämä toinenkin lentomme lähti noin tunnin myöhässä.

20120206-140804.jpgNyt olemme siis Uudessa-Seelannissa, jossa vietämme koko helmikuun. Tarkoitus on ajaa kohti etelää tutustuen paikkoihin sekä etelä- että pohjoissaarella. 22. päivä kohtaamme kahden muun Tiimiakatemian maailmalla olevan tiimin Takomon ja Cashmirin tyypit Queenstownissa, mistä olemme vuokranneet talon vajaaksi viikoksi koko porukalle.

Täällä seuraamme liittyy muutamaksi viikoksi myös Jannen tyttöystävä Henna.

Hauskaa kun lähipiiristä ja kavereista löytyy niin monta samanhenkistä tyyppiä, jotka ovat käyneet täällä ja siksi osanneet antaa huippuhyviä vinkkejä, mitkä voisi olla ne mestat mitkä meitä kiinnostaisi. Tosiaan, oikeastaan tämän kauemmas kotoa on aika vaikea päästä..

Auckland – maan suurin city

Lentomme tömähti tonttiin Aucklandissa, joka on tosiaan Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Aucklandissa majailee noin 1,5 miljoona kiwiä (kuten paikallisia täällä kutsutaan), joka on noin kolmasosa koko maan ihmismäärästä.

20120206-140629.jpg

Päätimme jäädä tänne muutamaksi päiväksi, että saamme Hennan samaan matkaan. Majoituimme kolmeksi yöksi aivan ydinkeskustassa sijainneeseen ”Surf ’n’ snow”-hostelliin. Yöstä maksoimme opiskelija-alennuksella (joka oli niinkin suuri kuin dollari per yö) 25 Uuden-Seelannin dollaria (NZD). Hostelli oli aika perus backpacker setti. Ei mikään erityisen hyvä, muttei kovin huonokaan. Asiansa ajoi hyvin, sillä uni maistui. Keittiö oli iso ja netti löytyi maksua vastaan.
Hämmentävää oli kun meidänkin 12 hengen dormissa oli selvästi tyyppejä, ketkä olivat asuneet siellä kauankin. Vaatteet oli viritelty roikkumaan pitkin sänkyä ja pyyhkeistä viritelty suojat suojaamaan yksityisyyttä. Tyypit oli ollut siellä varmaan kuukauden tai pari..

Sen ihmeempää ohjelmaa meillä ei täällä ollut. Aikaa kulutettiin muunmuassa pelihallissa notkumalla. Ja käytiinpä myös katsomassa Samuli Edelmanin Hollywood debyytti Mission Impossible 3 leffassa koko maan suurimmalta IMAX-screeniltä. Lentojen jälkeen ollaan huomattu, että tekee varsin hyvää ottaa päivä tai pari ihan vaan rennosti ettei matkaväsymys iske.

20120206-140436.jpg

Auckland nyt ei kaupunkina säväyttänyt oikein mihinkään suuntaan, etenkin kun kaupunkeja on tässä nyt jo koluttu ihan tarpeeksi ja mieli tekisi jo luontoon. Erityisesti mieleen jäi keskelle kaupunkia pykäisty 250-metrinen Skytower sekä melko lähellä keskustaa sijainnut Albert-park.
Albert-parkissa valmisteltiin jo viikonloppuna juhlittavaa kiinalaista uutta vuotta (joka siis oikeasti on mennyt jo) ja siellä oli toinen toistaan uskomattomampia virityksiä sitä varten, joista pari näette alla.

20120206-081655.jpg

Hieman harmittamaan jäi, kun tarkoitus oli treffata isosiskoni esikoisen serkkutyttöä Miskalan Veeraa täällä, mutta sitten aikataulut meni harmillisesti ristiin eikä treffit onnistunutkaan..

Takaisin ylös